Inhoan tietotekniikkaa

ATK, tietotekniikka, tuhannen vempeleet, ne toimivat, kuin tauti; ei helpottamaan arkeamme, vaan ajamaan hulluuteen. ”Helppo ja nopea” sähköinen palvelu toimii yhtä varmasti, kuin reikihoito kuolleeseen.

Oon viettänyt tästäkin päivästä valtaosan noiden sontalaatikkojen armoilla. Yhtä sähköpostia lähetin varmaan 20 minuuttia, nettiyhteyden lyödessä berberin kenttään aina viime hetkillä. Ja sekin minun yritykseni asiaa koskeva sähköposti oli lähetetty alun perin eläkkeellä olevalle vanhalle isännälle. Tietysti. 

Välillä yritin kirjautua sähköpostiin myös padilla paremman yhteyden toivossa, mutta tällä(kin) kertaa sinne päästäkseen olisi tarvinnut ensin lukea ja hyväksyä monisivuinen pienellä painettu teksti, jossa olisin lopulta hyväksynyt uusien ominaisuuksien tuomat tietosuojamuutokset eli ts. antanut luvan asentaa silmämuniini valvontakameran, verinäytteen poikaystävästä ja luvan muuttaa meille asumaan. Hermostuin tästä kaikesta niin, että taoin nyrkillä padia ja jouduin googlettamaan "Voiko teini-ikä uusiutua kolmikymppisenä?".

Sähköinen järjestelmä on siitä vekkuli, että se vaatii uudistuksia jatkuvasti. Uudistuksen astuessa käytäntöön, pam, kaikki on monta kuukautta aivan sekaisin, kun ”on tullut juuri uusi järjestelmä”. Sitten uusi järjestelmä saattaa esimerkiksi leikata edellisenä keväänä mitatusta 20 hehtaarista pois puoli hehtaaria, mutta minkäs teet, kun niin se järjestelmä nyt vaan toimii. Luonnollisesti. Kuka tässä nyt se tollo on?

Yritin etsiä yksityiskohtaista tietoa riistapeltojen perustamisesta. Hakuoppaassa kerrottiin, että ohjeet löytyvät Mavin nettisivuilta. Hetken aikaa epäröin urakkaan ryhtymistä, mutta miksikäs ei, koska kyllähän nyt _kuka tahansa_ osaa nettisivuilta hakea tietoa. No, etsinhän minä. Luin virtuaalioppaat, laitoin hakuun, selasin sivut, mutta ääliön leima vain kirkastui otsassa. Ei auttanut, kuin soittaa luomuneuvojalle, joka luetteli vastaukset ulkomuistista. Luojalle kiitos Kaukosta, ei niinkään mavi.fi:stä!

 

Sitten on vielä sosiaalinen media, jossa on vaikutettava herkeämättä. Ja ei siinä, mukavaahan se on, mutta niin mukavaa, että kaikki muu, ei niin mukava, jää tekemättä. Siinä saa näpsäkästi päivän, jos toisenkin tuhlattua taivaan tuuliin. Sitä voi sanoa mullistukseksi. Ja laiskuudeksi.

Tietotekniikasta saa toki viihdettä. Kuten olen kertonutkin, pelaan (liikaa) Sanajahtia. Mutta ei minun ja Sanajahdinkaan suhde oikein toimi. Useimmiten, kun yllän kaikkien aikojen huikeimpaan suoritukseen ja olen varmasti TOP10-tuntumassa, tulokset jäävätkin latautumatta. Tunnelma lässähtää menestyksen harjalta välittömään pyllähdykseen.

Paperi ja kynä, painettu lehti, paperinen lomake, ovikello ystävän luo, ammattitaitoinen virkailija:  Ne toimii, silleen oikeasti.