Hiljaisuus on myötymisen merkki?

Luin keskiviikon Maaseudun Tulevaisuudesta sianlihantuottaja Ari Hakkaraisen haastattelua, jossa hän kertoi alkuvuonna eronneensa MTK:sta mielenilmauksena. Hän kaipasi järjestöltä enemmän tiedottamista asioista. "Tuntuu, että sika- ja viljapuoli ovat jääneet järjestössä vähemmälle huomiolle." En valitettavasti voi olla muuta kuin tismalleen samaa mieltä.

En haluaisi tästä kilpailua eri tuotantosuuntien välille, että kenellä menee huonoiten ja kenellä on raskainta. Se on selvä, että kaikilla menee suhteellisen huonosti. Mutta kyllä MTK:n kello kalahtaa kirkkaimmin siinä vaiheessa, kun maidontuottajan tilistä leikataan, mutta vilja- ja sikapuoli ovat saaneet ottaa iskunsa melkolailla hiljaisuuden vallassa. Perunanviljelijöiden hinnanalennuksista ei myöskään ole media juuri huudellut.

MTT:n (nykyisin osa Luonnonvarakeskusta) mukaan "Viljatilojen ja muiden kasvinviljelytilojen sekä sikatilojen kannattavuus romahti vuonna 2013. Muissa kotieläintuotantosuunnissa kannattavuuden vaihtelu oli pienempi. Viljatilojen kannattavuuskerroin laski 0,39:stä 0,17:ään ja muiden kasvinviljelytilojen 0,31:stä 0,13:een sekä  sikatilojen 0,56:sta 0,24:ään. Muissa kotieläintuotantosuunnissa kannattavuudet vaihtelivat lammas- ja vuohitilojen 0,35:n ja lypsykarjatilojen 0,52:n välillä. Kasvihuonetiloilla kannattavuus nousi 0,75:een." (Kannattavuuskerroin saadaan, kun yrittäjätulo jaetaan yrittäjien työstä aiheutuvan palkkavaatimuksen ja oman pääoman korkovaatimuksen summalla.)

Linkki kannattavuuskertointaulukkoon

MTK:n neuvottelukunnan kokouksissa olen huomannut, että valtaosa aktiivisista toimijoista on nimenomaan lypsykarjatilallisia. Suhteessa he ovat siis hyvin edustettuina. Muiden tuotantosuuntien viljelijät loistamme poissaololla. Loppujen lopuksi sillä, ketä milläkin pallilla istuu, ei ole niin suurta merkitystä, mutta sillä on merkitystä, että niin monet aktiiviset kasvinviljelijät jäävät järjestön ulkopuolelle. Mikä meitä estää olemasta aktiivisia? Uskoisin, että vieraannuttaminen on tapahtunut ylempää järjestössä. Paikallistasolla mukaan on yleensä päässyt "karvoihin katsomatta". Paikallistasolla toiminta kuitenkin on puuhastelua ja yhdessäoloa vaikuttamisen sijaan. Toki tärkeitä asioita nekin, mutta paikallisyhdistyksen johtokunnassa istumalla ei ääni kauas kuulu. 

Se, että maidontuotannosta pidetään meteliä, on hyvä asia. Maito on kaikille suomalaisille tärkeä teema, joten se saa huomiota mediassa ja herättää tavallisen tallaajan. Ymmärrän, että maito edellä on helppo MTK:n ratsastaa ja se ei todellakaan ole keltään pois, päinvastoin. Sillä välin voi kuitenkin olla, että muiden tuotantosuuntien viljelijät kokevat ratsastavansa aivan yksinään ja hiljaisuus MTK:n suunnalta on pyllistys vasten väsynyttä naamaa.