Oikeaa elämää

Oon kysellyt, että mitä te täältä blogista haluaisitte lukea, niin useampi on toivonut ihan vaan, että kertoisin omasta elämästä. Noniin, tässäpä sitten tämän hetkistä kirkkainta kärkeä.

Olen aina luullut, että kissoilla on hyvä näkö myös pimeässä, mutta ilmeisesti näin ei olekaan, päätellen siitä, että Simo-kissamme on jo useana yönä peräkkäin harhautunut nukkumaan ruokapöydälle, jonka joku vois toivoa kissavapaaksi alueeksi.. Lisäksi en ole tiennyt, että kissa pystyy oksentamaan tyyliin 25 cm mittaisen pötkylän, josta tottuneella silmällä pystyy erottelemaan hiirenraatoja ja muita yksityiskohtia. Harmi kun en saanut siitä valokuvaa, koska ilmeisesti koirat ehtivät syödä sen ennen ikuistamista.

Ihmettelen, että vuodesta toiseen ProAgria jaksaa sinnikäästi lähestyä talouttamme postittamalla lehden sekä eläkkeellä olevalle isälleni, että veljelleni Villelle. Sen kyllä ymmärrän, että vanhaa isäntää lähestytään kaikilla maailman asioilla, mutta sitä en ymmärrä miten tähän maatalousharrastukseen täysin syytön isoveljeni on päätynyt ProAgrian suosioon. Kateus vie kalatkin vedestä, mutta tässä tapauksessa se vie isoveljeltä lehden.

Kateuden lisäksi olen sortunut nyt useampana kertana näihin kaupan paistopisteiden tuotteisiin. Ne valtaavat jo valtaosan leipäosastosta ja voi kuvitella mitä se teettää leipomoalalla ja näkyy välittömästi myös viljanmyynnissä. Silti nämä pehmoiset, tuoksuvat leiväntapaiset saavat haksahtamaan tälläisen kotimaisuusmannekiininkin. Sen sijaan, että osoitettaisiin syyttävällä sormella kauppaa, asiakasta tai ulkolaista pakastemöykyn toimittajaa, olisi kiva keksiä keino päästä osalliseksi näistä markkinoista.

Järjestelin tänään elämää varmaan kaks tuntia: Mapitin kuitteja, laitoin kaikki paperit valmiiksi huomista palaveria  varten, järjestelin valokuvat koneelle kansioihin jne. Ajattelin siinä, että näin sen oikeesti pitäis mennä, että nämä hommat ois järjestyksessä, eikä aina kaikki ois yhtä kaaosta. Elämänlaatu nousee, kun on järjestys olemassa. Sitten huomasin, että kello on 12.56 ja meidän piti olla terveyskeskuksessa klo 13. Sen jälkeen loppu olikin sitä, mitä osaan parhaiten, eli kaaoksen hallintaa. Neljässä minuutissa on mahdollista saada autoon nukkumassa ollut lapsi, muuntaa itsensä pyjamatilanteesta lähtöön, pakata reppu ja soittaa kohteeseen myöhästymisestä.

Ansaittu välipala. Terveellisen syömisen-kampanja ei oo enää suurimmassa myötätuulessa