Tänään eläintarhassamme pisimmän korren ovat vetäneet pikkukoirat. Tällä kertaa he maisemoivat kotikujamme ja oven pielen levittämällä paskavaipparoskiksen ulos. Viimeksi saman sisustuksen sai olohuoneen villalankamatto. Kiitos pikkukoirat. Kun viime yön unipätkät lasketaan tuntien sijaan minuuteissa, alkaa nämä vaippaepisodit nyt hetkeksi riittää. <3
Huumorilla lannoitettua maanviljelyä, pyllistyksiä byrokratialle ja tosielämää maaseudulta.
torstai 19. helmikuuta 2015
No ensimmäinen huomio on se, että täytyy olla todella huonoa tilannetajua alkaa kirjoittaa blogia täällä peräkylällä. Siihen blogin kirjoittamiseen kun tarvitaan jonkinlainen toimiva nettiyhteys ja nyt sitä ei tunnu olevan saatavilla. Tämäkin teksti voi siis kadota taivaan tuuliin, mutta siinä yhteiskunta ei koe suurta menetystä.
Nyt menen katsomaan Ruotsin Maajussille morsian ratkaisujaksoa, joka tuli eilen telkkarista. Tai siis Ruotsissa on tullut ties milloin, mutta mulle ainakin nämä on aivan uusia. Montakohan viikkoa nämä maajussit on siivonneet nurkkajuuria, kun kaikki on niin sairaan idyllisen näköistä? Tai sitten siellä vaan on. Kotimaista uusinta kautta odotellessa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Lupasin valikoida tähänastisista parhaan tarinan. Se on tämä. Pääepäillyt, joskin kovin viattoman näköiset, on esitelty mainiolla tavalla. Hyvänä kakkosena tulee vanhan isännän kuvaus. Alankin kohta avomiestäni naurattaa ko. materiaalilla. Moni asia osuu kuin etukuormaaja räystääseen konsanaan.
VastaaPoistaTadaa, sieltä tulikin mulle seuraava aihe kirjoitettavaksi: Kuvallinen kooste kaikista niistä kohteista, joihin vanha isäntä on etukuormaajalla osunut! <3
Poista:D Avomiehen ranchilla on joka nurkka torvella.
PoistaMinä ostin peräkärrin pari vuotta sitten ja eikö ekalla reissulla peräkärri luiskahtanut jontkan puolelle sillä seurauksella että takalaita vääntyi. Mur.
Siis mullehan ei ikinä satu mitään. Nimimerkillä peruutin tänään takana ajavan päälle - vetokoukku osui onneksi vain rekisterikilpeen ja säikähdyksellä selvittiin.
Et tiedä kuinka helpottunut nyt oon. Oon luullu, ettei "Koneiden kanssa koheltavien"-vertaisryhmään tulis ketään muuta mun lisäkasi, mutta sullekin se tekis terää!. Ei meillä kukaan muu aja suoraan ojaan, kun "ei osunut rummun kohdalle" tai peruuta kahta kertaa samaan ojaan puimurilla, koska "se päistö on epälooginen". Terapiaryhmäläisten ymmärtävät katseet helpottais enemmän, ku nuo monttu auki tollottavat ukot. MÄÄ EN VOINU SILLE MITÄÄN!!!
Poista