Vähemmän on enemmän, myös yrittäjälle

Yrittämisessä varmaankin parasta on ideointi, uuden aloittaminen, ihana jännitys uuden kynnyksellä ja inspiraation vallassa hulluna heiluminen. Sen sijaan asioiden lopettaminen, luopuminen, yksinkertaistaminen ja asioiden aivan maaliin vieminen on sitä työläämpää sarkaa, joka puurretaan loppuun väkisin.

Ja sitä luopumisen tuskaa on viime vuosiin riittänyt, kun olen välillä katkonut rönsyjä niin, että sydämeen on sattunut. Vaan se on juurikin niin, että pääkasvi ei voi vahvistua, jos elättää liian monta sivuhaaraa. Jauhatustoiminta on loppunut, porukka pienentynyt, järjestötoiminta osaltani vähentynyt minimiin, uutta rakennettu ja vanhaa purettu. Tuoreimpana uudistuksena on vanhan isännän 20 vuotta sitten hankkiman meijerikiinteistön siirtyminen uudelle aikakaudelle, uusien omistajien saattelemana. Oma keskittyminen saa nyt olla viljelyssä.

Kun omaa innostujan luonteen, tulee liikaa haluttua kaikkea. Haluaa olla mukana niin monessa, kaikkialla, koko ajan. Lopputulos on olla kaikkialla vähäsen, muttei kunnolla missään. Mutta tuottavaa se ei näyttäisi olevan. 

Luopumisentuskan jälkeen tulee helpotus. Näin tämän kuului mennä. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. 

Muuta aiheeseen liittyvää:

Kun on niin kiire, ettei ehdi ajatellakaan

Maaseudulla eletään hidasta elämää, nautitaan luonnosta ja vuodenaikojen vaihtumisesta, kyläillään naapurustossa ja leivotaan leivinuunissa leipää. Ei, ei ja ei. Valitettavasti ruuhkavuodet ovat löytäneet tiensä myös tänne, minne navigaattori ei niinkään.

Kaltaiseni hattaran ajankäyttö ilmeisesti pyllähtää viimeistään siinä vaiheessa, kun kuvioon astuu ipana. Yllättäen ollaan siinä pisteessä, että aamupalan joutuu korvaamaan cokiksella, lakanoiden vaihtovälin kertomaan viidellä, haravoinnin voi unohtaa kokonaan ja koko elämänsä sopeuttamaan tiukalla leikkauslinjalla.

Muutamista asioista pyrin pitämään kiinni: Pesen hampaita aamuin illoin vähintään 2 minuuttia (no hätätilassa joustan kestossa, mutta saa olla jo aika hätä), saan pelata Sanajahtia joskus joutaessani, kuten automatkoilla, kun joku muu ajaa, vaikka samaan aikaan voisin tilata polttoainetta tai puhua parisuhteesta, keitän kahvit aamuisin klo 7.30, ja ne juodaan työntekijän saapuessa 7.45. Muuta en nyt tähän hätään keksi.

Kun ennen koirille annettiin illalla erikoisateria herkkuineen, nykyään kippaan lennosta JahtiVahdit kuppiin ja siinä se. Kissa on oppinut, että ovesta mennään välittömästi sen auettua, koska kellään ei ole aikaa norkoilla siinä sekunteja laskemassa. Parhaimmillaan kiireinen huusholli toimii kuin hyvin treenattu armeijan yksikkö: Jokainen tietää roolinsa ja toimii viivyttelemättä ja käskyjä kyseenalaistamatta. 

Kaltaiseni elohiiri on kaamea ystävä, yhteistyökumppani ja työnantaja. Anteeksi sinä, joka odotat puheluani, sähköpostiani tai rankakuormaa. Joo, siihen menis ehkä minuutti, mutta sille minuutille on niiin monta ottajaa. Mutta hei, sitten eläkkeellä! 

Kävelkööt ne, joilla on aikaa.

Älä lyttää ketään somessa

Sosiaalinen media on pelottavan voimakas media, jota suurin osa käyttää ilman minkäänlaista kritiikkiä. Pelottavinta siellä on hurmioitunut massa, joka vuodattaa siellä kaiken kokemansa vääryden julkisena ja jakaa toisten "kauhukokemuksia" silmät sokeana. Missään vaiheessa kukaan ei ota vastuuta siitä, onko tarina yksipuolinen, onko tarina totta, loukkaako tarina jotakuta. Siellä ollaan näppäimistöjen takana vauhkoontunutta voimaa, josta kukaan ei ole vastuussa. Somessa jokaisen oma näkemys on tosi.

Yksittäiselle yrittäjälle somen lyttäyskampanja voi koitua kohtaloksi. Samaa se voi tehdä myös yksittäiselle työntekijälle. Julkisesti kirjoitettu reklamaatio, haukkumistarina tai valheellinen ilmoitus lähtee leviämään ilman, että sen kohde pystyy asialle tekemään mitään. Julkinen reklamaatio pannaan liikkeelle ilman, että itse kohteelle annetaan palautetta, tilaisuutta hyvittää mahdollinen virhe tai kertoa omaa puoltansa tarinasta. 

Oman yrittäjätaipaleeni aikana olen toimittanut puutteellisia tilauksia, mukana on ollut eriä, joiden laatu on osoittautunut puutteelliseksi, asiakaspalvelutilanteissakin olen epäonnistunut. Nämä asiat olen kuitenkin saanut hoitaa yhdessä asiakkaideni kanssa. Julkiseen rovioon joutuminen olisi vienyt kaiken.

Muistan nuoruusvuosilta, kun työskentelin tiskarina ja sain reklamaation, kun lounaslinjaston tarjottimet olivat tiskin jäljiltä märkiä. Sekin, pieni moite, jäi mieleen ja sen jälkeen ei allekirjoittaneen keittiöstä ole astiat märkänä lähteneet kenenkään kynsiin. Harmittaa niiden nuorten puolesta, jotka työuraansa aloittelevat ja joutuvat julkiksen lynkkauskampanjan uhreiksi. Se jättää ikuisen arven.

Pliis, älä oikeasti jaa hyvää hyvyyttäsi kaikkea paskaa somessa. Lyttäyksen kohdekin on ihminen, yritys jonkun elämäntyö, joku ilmoitus silkkaa valhetta tai kiusantekoakin. Älä usko kaikkea. Ja itse voit omat vääryytesi hoitaa suoraan kohteen kanssa.

Kupla näyttää toiselta puolelta aivan eriltä.