OKRA 2016 - Top:it ja Flopit

Takana on maatalousnäyttelyjen kuningas: OKRA2016. Tapahtuma järjestetään joka toinen vuosi Oripäässä ja kerää maatalousväen varmasti koko maasta. Päällimmäisenä jäi mieleen, että nähtävää oli taas todella paljon, osastoihin oli panostettu ja järjestelyt sujuvat rutiininomaisesti. Taas paukkui kävijäennätykset, joten parasta lienee se, että kesätapahtumien tungoksesta Okra vetää joka kerta väen paikalle ja palkitsee näin sekä järjestäjät, näytteilleasettajat, lähialueen yritykset ja näyttelyvieraat. Mahtavaa, että meidän alalla on tämmöiset kinkerit!

Näyttelyn ympärillä on myös paljon oheisohjelmaa, kokoontumisia ja tilavierailukohteita, joten tahtoo suurin ongelma olla se, että miten kerkeää kaiken mielenkiintoisen kiertää. Kahden vuoden takaisesta olimme viisastuneet sen verran, että varattiin näyttelyyn kaksi päivää, mutta sekään ei oikeastaan ollut riittävästi. Kahden vuoden päästä vois oikeasti yrittää varata koko ke-la aikaa tahkota ohjelmaa laajemmallakin kattauksella, jos töiltä ehtis. 

Tietysti kunnon kriitikko antaa tapahtumalle plussat ja miinukset, kuten tilatarkastaja konsanaan:

+ Rutkasti Plussaa:

- Mittakaava on niin kiitettävä, etten voi kun ihmetellä, että mikä Supermies, Batman ja Kissanainen tämän tapahtuman oikein järjestää?! Nostan hattua, ei onnistuis ihan joka jätkältä, jolla meinaa omatkin kalsarit mennä jalkaan nurinpäin.

-  Fasiliteetit kunnossa. Alue on toimiva, siellä on helppo liikkua jopa vahinkovankkureiden kanssa, vessoihin pääsee suht kivasti, parkkitilaa löytyy. Lauantairuuhkassa jouduttiin hieman autojonossa odottamaan alueelle pääsyä, mutta jos tämmöinen elohiiri malttoi jonottaa kiltisti, niin tilanne ei ollut ollenkaan toivoton.

- Näytteilleasettajille täytyy kyllä sanoa, että onpa mahtavaa, että jaksatte panostaa osastoihin vaivaa ja käytätte esillä oloon pesetoja, ja se kyllä näkyy! Näyttelyjen antoisuus kun makaa lopulta aika vahvasti esillä olevien yritysten harteilla. Okrassa on keksitty monenlaista spesiaalijuttua, tuotu koneita paljon näytille ja rakennettu hyvää kattausta.

- Moni firma hyödynsi somea näyttelyn ajan. Tuli kuvaa ja videota Instaan, päivityksiä Faceen ja oli helppo päästä meininkiin mukaan, vaikkei koko ajan paikalla ollutkaan. Noilla paikkahinnoilla fiksu ottaa somesta kaiken lisäarvon irti. Omissa kanavissa ainakin Turun Konekeskus, Dansukker ja Hankkija jäivät mieleen aktiivisesta sometuksesta!

- Miiiiiiinustakin vähän on: 

- Ei mitään useamman päivän ranneketta, vaan joka päivälle joutuu ostamaan päivälipun. Näyttely on kuitenkin niin suuri, että moni tahkoaa sitä läpi useampana päivänä. Vähän rahastuksen makua. 

- Lauantaina osastoilta oli esittelijät aikalailla kadonneet tai omissa oloissaan telttojen perällä. Monikaan ei porisuttanut tai ollut aktiivinen esittelemään mitään, joten näyttelystä ei saa paljoakaan irti. Sen sijaan torstaina iltapäivästä oli kiva kierrellä, kun oli väljempää ja myyjät aktiivisia. Eipä sitä itse tule kauheasti tehtyä aloitteita, jos esittelijöitä ei nappaa. Toki lauantaina varmasti on jo melkoista turnausväsymystä ja on vilkkaana päivänä vähän semmoista massojen ohivirtausta, mutta ero torstain ja lauantain välillä oli massiivinen, kuin ois eri näyttelyssä ollut. Omalta osalta lauantai varmaan jääkin jatkossa väliin. 

- Jäätelö-monopoli toi aika poskettomat jätskihinnat. 4-4,5 euroa aika pienestä jätskistä on paljon, kun samalla hintaa saa monessa paikkaa kokonaisen annoksen. Hintaan ei sisältynyt istumapaikka.

- Ruokapuoli oli vähän kakspiippuinen juttu. Toisaalta oli kiva, että grillistä sai mm. kanavartaita ja siipiä, eikä jonotuskaan ollut mahdoton, mutta tapahtuma vähän kaipaisi festarityyppistä ruokatarjontaakin. Toki sitten ne kahden euron makkarat vois jäädä myymättä, mutta eiköhän tähänkin joku ratkaisu ois löydettävissä. Ja tällä nykyisellä systeemillä tuo varmasti kivasti kuhinaa lähialueen ruokapaikkoihin, joten eiköhän tämmöinen väkimäärä mahat kurnien ole joka tapauksessa jonkun hyväksi.

Mikä fiilis muille jäi? 2018 uudelleen? 

Kuvaraportti tulossa myös pian!

Elämän tarkoitus löytyy lantakuormasta

Ja niin saavuimme taas siihen vaiheeseen vuotta, että koittaa paskashow:n aika. Jos jollekulle ohjelmanumero ei ole tuttu, niin se sisältää lannan siirtoa pisteestä a pisteeseen b, jotta se lopulta levitetään pisteeseen c.

Tämä episodi kuulostaa niin simppeliltä, että vaiheet maustetaan oman mielen mukaan rengasrikoilla, peltoon uponneella kärryllä, poliisiratsialla tai mitä nyt vaan kukanenkin keksii. Vaikeuskerrointa on hankittava lisää suorittamalla tehtävät vanhoilla romuilla, jotka keksivät omia kujeitaan. Kun huhtikuisena myöhäisiltana istuu kärryssä paskakuorman päällä epätoivoisena, kun vääntynyt perälauta ei mene kiinni, elämässä kirkastuu oleelliset ja epäoleelliset tavoitteet. Siinä vaiheessa kun liukastuu tikapuiden kanssa liukumiinaan älyää, että elämässä tärkein tavoite ei ole onnellinen ydinperhe, vaan peräkärry, jossa on hydraulinen perälauta.

Tämä nykyinen kärryhän on muuten oikein mukava tapaus, mutta puutteellisen hydrauliikan lisäksi hänessä on pienimuotoinen ongelma: Hän kyllä eteen päin mentäessä tulee yhteistyössä, mutta auta armias, kun alat peruuttamaan, hän sinkoaa aivan omille teilleen. Kärrythän yleensä liikkuvat aika ennustettavasti molempiin suuntiin, mutta tättärärää, nämä lainalaisuudet eivät koske tätä vankkurikärryä! Kun 60 kertaa peruutat sattumanvaraisesti käännellen, niin lopulta hän menee noin kymmenen metrin säteellä sinne päin, mitä olit ajatellut. Ja siihen todellakin kannattaa tyytyä. 

Elämän tarkoitus. Kuva ei ole oma, vaan
(sattuneesta syystä) lainattu yrma.netistä

Mukavaa pääsiäistä!

Ha! Sain joulukoristeet vaihdettua pääsiäiskoristeisiin. Näiden voimalla mennäänkin sitten vappuun saakka, jolloin talossa on taas uusi sesonki. Allekirjoittaneella on kuulemma taitoja haalata vintistä esille näitä koristeita kiitettävällä tahdilla, mutta toiseen suuntaan takaisin yläkertaan nämä ei lähde kulumallakaan. Pöh ja pah, turhaa niuhotusta.

Pajuja löytyi tällä kertaa ihan kotikujan varresta. Yhtenä vuonna Cabe
oli riehunut huudeilla niin tehokkasti, että jouduin aivan uurastamaan
pajujen metsästyksessä.

Mignonit odottaa tuolla kukkapussukoissa. Can't wait!
Mutta se on niin, että suklaamunia ei mennä syömään ennen sunnuntaita.
Se on sama., kun avais joulukalenterin etukäteen.

Ainut lintu, jonka kanssa tuun toimeen.

Tämän ihanan kortin myötä toivotan kivaa pääsiäistä! 

Ps. Joku oli löytänyt blogiini Googlen hakusanalla "Rakastumisen merkit". Tämä taitaa olla viimeinen osoite, josta siihen ongelmaan saa apua, mutta ei Googlekaan voi kaikkea tietää,  minusta puhumattakaan :D   <3 <3

VV:n analyysissa Maajussille morsian - uusi kausi

Kun Maajussille morsiamen uudet jaksot alkavat, se on valtakunnassa aina kutkuttavaa aikaa. Se on vaan niin ihana ohjelma, joka ei ole teennäinen tai nolaava. Katsoin tämän viikon jaksoa nauhalta (kunnon muinaismuisto sanoo katsovansa "nauhalta", eikä "boksilta") ja jakson loputtua telkassa pyöri Sinkkulaiva. Sanoisin, että eroa on yhtä paljon kuin Timo Soinilla ja Tuomas Enbuskella, eli Paljon.



Tälle kaudelle on saatu ilahduttavat maajussit mukaan. Mukana tällä kaudella on paljon aika nuorta porukkaa ja semmoisia, joilla on vielä perhe perustamatta. Lisäksi pistin merkille, että ovat ns. "oikeita" maajusseja, joille se maatalous on pääelinkeino. Itselle nämä kiinnostavat enemmän kuin esimerkiksi eläkepäivien kumppania etsivät tai maataloutta sivutoimisesti tekevät.

Meidän äitikin oli katsonut ohjelman ja sitä säälitti nämä maajussit, kun "yksin siellä raukat riuhtovat menemään." Olisi kuulemma lähtenyt jollekulle emännäksi, jos olisi "30 vuotta nuorempi". :D

Maajussi-Tommi: Luomutilallinen, jolla oli kadehdittavan monipuolinen viljelykierto. Sanoi niin fiksusti, että naisellakin sais olla tavoitteita ja kunnianhimoa omassa elämässä ja tahtoi kehittää omaa tilaansa, että voisi olla itse tyytyväinen näkemäänsä. Tommi tarjosi Miialle piknik-kahvit, mutta mää uskallan epäillä, että tuo ei oo tulevalle morsmaikulle ihan jokapäiväinen tapahtuma.

Maajussi-Katja: Katjan äiti kaipaili tyttärelleen komeaa miestä, mutta Katjalla itsellään oli onneksi vähän oleellisemmat kriteerit :D Saapas nähdä löytyykö niitä romanttisia kynttiläillallisen tarjoavia miehiä. Itse kyllä syön mieluiten valot päällä.

 

Maajussi-Vesa: Tämän esittelyn kohdalla mulla iski hirvittävä silppurikateus! Spelttipelto oli kans mielenkiintoista nähdä! Tämä reipas luomuviljelijä nauratti mua, kun rehellisesti naureskellen totes, että "joskus pieniä romanttisia piirteitä voi ilmetä". Talo olis kyllä topakkaa emäntää vailla, toivottavasti on löytynyt!

Maajussi-Heidi: Olipas tässä melko reipas huskysafari-yrittäjä, kun ostaa täräytti itselleen oman tilan. Heidillekin oli käynyt, kuten meille maalla kasvaneille tahtoo käydä, että paluu kotiseudulle tulee jossain vaiheessa eteen, vaikka kuinka aluksi lähtisi renkaat sauhuten. Etsii ulkoilmaihmistä ja se kuvaus osui varmasti hyvin nappiin.

 

Maajussi-Mikko: Tässä on kyllä tän kauden mun ehdoton suosikki! Pätevän näköistä touhua, monipuolinen tila ja miten viisaita sanoja parisuhteesta. Mikolle voi olla kulttuurishokki, kun se mamma löytyy ja pistää kapulat rattaisiin, että elämään tulee töiden lisäksi muuta äksöniä. Paras lause: "Haetaan vaimoa, ei taloudenhoitajaa".

 

Maajussi-Laura: On mielenkiintoista päästä näkemään tuollaisen city-farmin elämää, kun ollaan ns. pelipaikoilla. Laura oli kyllä symppis ja niin nuori. Vielä on armeijaa ja kaikkea edessä, että puolison löytymisellä ei vielä ole kiire. Odotan kuitenkin ehkä eniten, että työpari ukki näkyisi ruudussa!  Lauralta kysyisin kymmenen vuoden päästä, että oliko sillä miehen ruoanlaittotaidolla sittenkään niinkään väliä ;)

Maajussi-Juhani: Mansikkatilan isäntä, joka käväisi kymmenisen vuotta sivistyksen parissa ja ajautui takaisin kotitilalleen (ha, sille ei vaan mahda mitään! :D ). Juhani oli niin rauhallisen ja sivistyneen fiksun oloinen, että hänen kanssaan mulla oli vähiten yhteistä..

Maajussi-Kimmo: Lystikkäin maajussiesittely ikinä :D Kimmo taitaa olla luontainen esiintyjä, ei paljon kamerat jäykistänyt. Jäätävän hauska jäbä, mutta Kimmon tuleva muru saa varmasti haalata miehen haalarin persauksesta välillä kotiin. Jos kaikkien näiden maajussien deittailu ei pääty telkkuun saakka, niin Kimmon on oltava ehdottomasti mukana!

Kuvat. Mtv.fi

Maatalousaiheisia blogeja ja jotain sinnepäin

Vaikka olen niin taitava googlettaja, että löydän tarvittaessa vaikka Barack Obaman siviilipuhelinnumeron, niin maaseutuaiheisien aktiivisten blogien löytäminen on ollut jopa haastavaa. Isojen maatalousfirmojenkin sivuilla olevat blogit ovat useimmiten eläviä, kuin horsma helmikuussa.

Lifestyle-blogeja upeine kuvineen on niin paljon, että tekee melkein itsekin mieli ruveta tekemään askelkyykkyä ja vaihtamaan kartanonsa sisustukseen kevättekstiilejä (wtf?), mutta tähän listaan on koottu vähän tykimpää realismia. Näitä bloggareita tuskin kutsutaan ensimmäisenä Glitterin-bloggaajailtaan tai tarjotaan ilmaista epilaattoria koeajolle.

"Tiedonsiirto keskeytyi", tätä on bloggaaminen sivistyksen ulottumattomissa.

Eräänlaista elämää Pajulan maatilalla
Hyvin kirjoitettua tekstiä ja paljon asiaa. Maatalouden lyhyt oppimäärä heillekin, joille aihe ei ole kovin tuttu.

This is not the life I ordered
Joku vinkkasi täällä tämän blogin mulle, ja siitä lähtien olen säännöllisesti ottanut pissanpidätysharjoituksen lukemalla näitä juttuja.

Vendo - Lapsiperheen iloista arkea maatilalla, käsitöitä, duunausta, puutarhaa

Lakson maatila - Elämää lypsykarjan kanssa
Päivittyy mukavalla tahdilla. Tarpeeksi hitaasti kun luen, niin ymmärrän kielimuurista huolimatta :D Suoraa puhetta.

Maajussin morsian
Napakkaa settiä, hyviä kuvia. 

Henttalan tila
Tosi upeita kuvia. Ei ole päivittynyt nyt hetkeen, mutta toivottavasti on lisää materiaalia tulossa.


Tässä kourallinen. Lähetäppä linkki, jos mun googleseula ei aivan oo ollu aukoton. Eihän ne nyt tässä voineet olla?

Tämä bloggaaminen on aivan mielenvikaista hommaa. Uskallan luvata, että oon Euroopan hitaimmalla nettiyhteydellä blogiaan päivittävä henkilö (ts. ääliö). Joten katsokin, että luet tätä orjallisesti. Visiitti per päivä on minimi, sukulaisille 3x. 

Elämä lakkaa olemasta hektistä, kun jymähdät GPRS-yhteyteen.