Parasta syksyssä

Olin juuri viikon (luit oikein,VIIKON) lomamatkalla. Seurue oli vaihtelevanlainen, joten matka toimi myös ihmissuhdekoulutuksena. Lomasta tuli kuitenkin myös pyyhkeitä. Blogin sopiva päivitystahti on kuulemma vähintään joka kolmas päivä (ja ammattiblogeissa joka päivä), joten tauko on kuulemma anteeksiantamaton. Aion korvata erheeni kuitenkin vielä tänä vuonna, armottomalla päivitystykityksellä.

Lomamimmi jättää heijastinpuvun kotiin (oli muuten virhe)

 

Lomalla on aikaa lueskella lehtiä. Otin puheeksi jutun otsikolla "Parasta syksyssä" ja erehdyin kysymään seurueelta heidän vastauksiaan. Yksi yritti olla positiivinen ja vastasi, että "ihanat sumuiset, pakkasaamut". Muu seurue reagoi välittömästi: 

"No ei! Sitten saat rapata autonikkunoita, kun oot muutenkin jo myöhässä."

 "Ja muut törttöilee edessä, kun eivät muka näe."

 "Joo ja kymmenen soittaa, että tuu hiekoittaan." 

Lopetimme aiheen käsittelyn. Syksy ei menestynyt.

Ruska on rupsahtamista

On syksyssä paljon hyvääkin. Syksyllä saa luvan kanssa hyytyä, laskea vähän rimaa, "kun pimeä tulee niin aikaisin", "maa on jäässä" ja "joulukin on ihan kohta". Kesällä moisia verukkeita ei ole sopivaa keksiä, vaan on painettava menemään satoi tai paistoi. 

Ruiskaunokki

Seurueemme DI osasi kyllä opettaa 1-vuotiaan sytyttämään ja sammuttamaan lampun, mutta nimesi yllä olevan kuvan kukan ruiskaunokiksi. 

Ystäväni on alkanut lukea Kalle Päätaöon tuotantoa. Hänen mukaansa meillä on samanlainen tapa kirjoittaa ja yhtenäisiä ilmaisuja, "vaikka tiesin, ettei Maija ole niitä lukenut". Se siitä kultturellista imagosta siis, mutta minkäs teet, kun parin viikon Seiskatkin on rästissä. Vaan imagosta viis, ei sitä joka päivä kuule olevansa nykypäivän Kalle Päätalo!