Pipo päähän ja naama lehteen

Vanha isäntä toi Maatilan Pellervon ja tokaisi, että "Tässä oli tuttuja". Sen jälkeen piilotin lehden, koska en kaivannut koko suvun analyysiä omasta naamastani. Sukulaisten suusta sen totuuden kuulee, jopa niin tehokkaasti, että itsesuojelullisesti valveutunut on varuillaan.

Pellervoon jutun minusta ja meidän tilasta kirjoitti Pasi Puuperä ja kuvat otti Pekka Fali, lämmin kiitos herroille! Kuvissa kanssani edustaa kukapa muukaan, kuin vanha Clayson.  Se puimurin raato saattaa muuten eläkepäivänsä viettää vaikka somisteena, koska on vuosien varrella ollut useita kertoja erittäin kuvauksellinen.

Ja niin hänen oli aika ryhdistäytyä

Kävin eilen kuntosalilla. Koska se on yhtä todennäköistä, kuin että -93 haudattu herää kuolleista, aihe sopii hyvin myös blogin herättämiseen kuolleista. Ja jotta olisi kuolemaa kerrakseen, se sopii myös tämän hetkiseen olotilaani. Toinen jalka on vähintään haudassa. Tai oikeastaan molemmat jalat ja kaikki muutkin ruumiinosat, joissa on lihas.

Pullistelu on vahvuuteni

Eilen alkoi siis yrittäjäyhdistyksen kuntosalivuoro, jossa olisi tarkoitus aiheuttaa itselleen tuskaa ainakin loppuvuoden ajan. Paikalla on piiskuri, joka meidät asettelee niihin moniulotteisiin laitteisiin treenaamaan ja pitää huolen, että niissä painot liikkuu, eikä vaihdu viikon kuulumiset ja päivity sometilit. Moni niistä laitteista oli sen verran psykedeelinen, että helpompi olisi pullistella vaikka penkin ja haravan väliin vääntäytyneenä, mutta eiköhän tässä alkuun päästä. 

Nimittäin ihan alussa tässä ollaankin. Eilisellä kerralla TESTATTIIN kunto ja TESTATTIIN laitteet, joten ihmettelen, että mistä tämä ankara kolotus lihaksissani johtuu. Kovin ovat muskelit olleet vähällä käytöllä, kun heti alkavat parkua, kun vähän hätistellään. Heidän on nyt aika herätä levostaan. Maailma ei laiskoja elätä. 

30 sekuntia aikaa per liike, 10 miestenpunnerrusta, 21 askellusta, 17 istumaannousua, 6 kuminauhalla avustettua leuanvetoa jne.. Siinä tuloksia tältä kerralta. Joulukuussa tulosten soisi olevan edes hieman parantuneet, lihaksien kenties heränneen ympärivuorokautisesta levostaan, ja mikä tärkeintä, olisin käynyt näissä treeneissä muutenkin kuin ajatuksen tasolla. 

Vakavuudella aihetta sivutakseni, suurimmalle osalle yrittäjistä taitaa olla lajinomaista laiminlyödä ensisijaisesti aina itseään. Asiakkaat, työtehtävät, velvollisuudet; ne on hoidettava, vaikka moottori, yrittäjä itse, usein yskii. Onneksi lajille on ominaista myös sinnikkyys ja voimakas tahtotila, joka nyt vuorostaan saisi olla hetkittäin kohdistettuna punnerruksiin ja askelkyykkyihin. 

Koska kolotukset on helpompi sietää jakamalla ne kaikille mahdollisille kantavuusalueella oleville kuulijoille, tulette varmaan lukemaan aiheesta vielä lisää. Ainakin kerron, että paraniko yksikään osa-alue vai hyytyikö moottori kuntosalin kylmälle lattialle. Jos minusta ei kuuna päivänä enää kuulu, olen puristunut jalkaprässin väliin, kuin heinäsirkka huuliharppuun.