tiistai 22. syyskuuta 2015

Puintia, kuivausta ja savustusta

Puintiaika, joka siis pitäisi olla jo ohi, on aiheuttanut harmaita hiuksia, koska ei ole käytännössä vielä alkanutkaan. Jos kevät oli haastava, kesän olosuhteet mielenkiintoiset, niin puinnit alkavat osoittautua vielä kinkkisemmiksi. Alkaa olla niin lyhyt se aika vuorokaudesta, jolloin kosteuden puolesta voisi puida ja yleensä siihen saumaan nakkaa vielä kivan yllätyssadekuuron, joten huumorintajua on tarvittu. Sitten välillä tulee kunnon monsuunisateet, että puimuriin täytyisi kehitellä kellukkeet ja rupelit.

Eilen saatiin onneksi eka kuorma kuivaamolle ja heti vähän helpotti henkisesti. Yöksi saatiin kuivaamo hyrisemään, joten pannuhuone tasaisin väliajoin ilmoitti uusia vaatimuksia, joten kuivausaika alkoi ihan koko komeudessaan. Tänä syksynä jokainen kuorma kuivaamolla on työvoitto.


Kuivaamon vahtimisen lisäksi tänään on ollut ohjelmassa savustettua omakotitaloa, nimittäin uunin lämmitystä. En varsinaisesti pidä savuaromista kuin juustossa ja lohessa, joten projekti ei saa kiitettävää arvosanaa. Tuo on oikeasti aivan mahdoton lämmitettävä tuo tiilikasa. Ei siinä auta mikään. Aluksi siellä ei pala mikään ja joka kerta, kun sinne yritää jotakin survoa, niin luukun auetessa sieltä pölähtää pirttiin musta savupilvi. Tuon uunin kohdalla siis en allekirjoita yleistä sanontaa: Ei savua ilman tulta. Yleensä lämmitysteho jää laihaksi, kun samaan aikaan joka räppänä saa olla ammollaan talon tuulettamiseksi. Minä ja leivinuuni ei toimita yhteistyössä kovinkaan sujuvasti, joten jos ehdit jo ajatella, että nythän siellä valmistuu uunipuurot, leivät ja haudutetut lihapadat, niin ei, nyt jää ne marttapisteet saamatta. Sen verran mua kuitenkin on ruvennut tämä asia sieppaamaan, että aion lämmittää tuon pian uudelleen, niin katotaan eikö tähän asiaan löydy jotain tolkkua.

Bloggaamisen suhteen elän ylikorostuneen itsekritiikin aikoja, päätellen siitä, että oon aloittanut jo muutaman postauksen ja jättänyt ne kesken, koska ne on tuntuneet turhilta. Ilmeisesti tämmöiset aikakaudet kuuluu kuvioon, vaikka kyllä vähän ihmettelen, että tarviiko tätä niin totisesti ottaa. Välillä on semmoisia aikakausia, että mikään teksti ei vaan tule valmiiksi ja ne valmistuneetkin hylätään kaikessa hiljaisuudessa. Sitten onneksi jossain vaiheessa taas alkaa runosuoni sykkiä ja kritiikki helpottaa.

11 kommenttia:

  1. Uunin lämmitykseen hyvä vinkki. Jos uunia ei ole lämmitetty pitkään aikaan kannattaa lämmittää piippu lämpimäksi tuhkaluukun kautta. Itse käytän joko lamppuoljyä tai sytytysnestettä, palavat pitkään eikä niistä tuu tuhkaa. Kun piippu on uunia lämpimämpi lähtee savu uunista piipunkautta ulos eikä tuu sisälle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuinka isoa roihua siellä liekitetään ja kuinka tautisen kauan, että se lämpiää? Kuulostaa järkeenkäypältä

      Poista
    2. Joka uuni on tietennkin oma yksilönsä. Minä lämmitän hormia 10-15min ja lamppuöljyä kuluu n1-2dl. Lisään sitä palamisen aikana. Tuhkaluukku pitää olla kiinni jotta paloprosessi ottaa ilman uunin kautta. Loppuvaiheessa laitan uuniin ohuita, kuivia puita noin neljäsosa pesällisen, tarkistan että hormissa on kunnon tulet, lisään tarvittaessa lamppuöljyä ja sytytän pesän palamaan.

      Poista
  2. Uunin lämmitykseen näppärän naisihmisen vinkki. Kun ei vedä, niin työnnä. Laita kaikki muut ilma-aukot kiinni ja tuhkaluukun kautta tuuppaat hiustenkuivaajalla ilmaa. Sillä ei oo muuta keinoa sillon kun poistua yläkautta. :D Savustettu tupa tuuletettu miehen jäljiltä pari kertaa ja "ei se syty, kun se vaan savuttaa" sai vastaukseksi "annas kun mä näytän hiustenkuivaajalla, kuis tää homma toimii". Ja toimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään kokeilin jo tätä nerokasta vinkkiä. Sytytysvaiheessa sain syttymään näppärästi, kun puhalsin ilmaa tulemaan, mutta luukun aukaisu on edelleen ongelma. Silloin savua tulee niin hulluna, että taidan luovuttaa iäksi. Tarvisin jonkun uunioppaan auttamaan mua, vaikkakin tässä uunissa on oikeasti varmasti jotain vikaa!!!

      Poista
  3. Minä taasen haen isännän kuumailmapuhaltimen ja puhallan sillä piipun tuhkaluukun kautta lämpimäksi. Sitten pikkusälää ja tuohta ja tadaa. Ei savua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mistä te keksitte näitä konsteja? :D Tääki on nerokas idea. Eikä olis tullu mielenviereenkään.

      Poista
  4. Kovasti näyttävät nämä ihmiset olevan tuhkaluukkukikan perään! (Sallinet heti alkuun näin siivottoman kommentiin!?).
    Mutta asiaan: mulla on pari kokemuksen opettamaa vinkkiä: ensinnä; ulkoilma vaikuttaa, jos on matalapaine, pilvet noin metrin korkeudella eikä ilma liiku ulkonakaan, eipä se liiku uunista poiskaan (koska ne pilvet on varmaan tukkinu piipun). Toiseksi, ulkoilman tulisi olla jonkin verran viileämpää kuin sisällä, jolloin ainakin yhden muurarin mukaan alipaine tai vastaava määre edesauttaa savun kulkeutumista sinne minne sen pitää eikä jää lillumaan tupaan. Lisäksi, itse aloitan syksyllä lämmityskauden hiljalleen ettei suinkaan koko pesällistä halkoja täyteen ja sit jännitetään kuin käy (käy just niin kuin sulla) ja myös itse lämmityksen niin että laitan sytykkeitä ja puita vähän ja lisään sitten, ja näin syysaikaan poltan ainakin vähäsen roskia päivittäin että hormi pysyy lämpimänä. Ja sit vielä, jos uunin luukun jättää hiukan raolleen tai avaa ne pikkuiset aukot jotka luukussa on joiden nimeä en muista, niin ei tule savua tupaan luukkua avatessa. Kaikki nämä on kokeiltu on hyvin on toiminut.
    terv. moniongelmaisen leivinuunin omistaja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti nauraa ääneen tuolle sun nimimerkille :D samaistuin! Nämä täsmäohjeet sai mut taas vaarallisesti innostumaan kokeilemaan uutta taistoa sopivalla ilmalla, vaikka olin jo päättänyt luovuttaa. Naapurissa asuu muurari, ajattelin pyytää sen henkiseksi tueksi. Tietokoneetkin toimii heti, kun joku atk-orientoitunut seisoo vieressä.

      Poista
    2. Niin ja vielä piti sanoman ISO KAUNIS KIITOS, tulin blogiisi sattumalta ja jäin. Arvostan. Arvostuksen lisäksi yleensä nauran ja hihkun hienoille oivalluksille ja sanan säilän käytön taituruudelle.

      Mutta yksi kysymys jäi vaivaamaan: Missä on lajikuvaus osa 4: Vanha emäntä?

      Hyvää jatkoa teille sinne. Mä stalkkaan täältä miten teillä menee :)

      Poista
    3. Kiitos itsellesi! Blogimaailma on ollut antoisampi, kuin arvasinkaan. Ja ideamyllyssä on semmoinen jauhatus päällä, että lisää on tulossa.

      Vanhan emännän lajikuvaus on toki julkaistu, mutta hukkuu varmasti tänne blogiin, kun ei ole tuossa sivupalkissa. Täytyykin tehdä vaihteeksi kooste lajikuvauksista tuohon etusivulle, koska moni on hypännyt matkaan jälkijunassa. Vanha emäntä kun tuppaa roolinsa ottamaan, joten on suuri vääryys, jos jää blogissa takavasemmalle. Tässä linkki kuitenkin näin ensihätään

      http://viranomaisenvalvoma.blogspot.fi/2015/02/lajikuvaus-osa4-vanha-emanta.html

      Poista

Anna paukkua