Joulukalenteri: Luukku 22

22.12.2015

Jouluostosten huumaa

Käsi ylös, kenen mielestä nämä 22. ja 23.päivä ovat sellaisia lupsakan leppoisia. Luulen, että monen käsi on tässä vaiheessa ainut lupsakka. Liikkeellä on nimittäin ennätysmäärin touhotusta, panikointia, hillitöntä valmistautumista ja loputtomia kauppaostoksia. Seurana on kaikki muut valtakunnan ahdistuneet.

Olen pyrkinyt juhlapyhien lähipäivinä pysyttelemään kotikunnan rajojen sisäpuolella ja se toimii erittäin tehokkaasti stressin vähentäjänä. Mun ei ole välttämätön tunkea sinne samaan markettiin koko muun Oulun seudun kanssa, koska samat tarvikkeet näyttää saavan myös omasta pitäjästä. Pääsee helpommalla, eikä tarvitse kuunnella kuulokkeista rauhoittavaa tunturipuron liplatusta ja hengittää autossa paperipussiin.

Eilen olin tosin isolla kirkolla shoppailemassa. Reissu meni hyvin. Vanhana taksarina suihkin autolla hyviä reittivalintoja pitkin, parkkipaikka tuntui vapautuvan aina aikalailla oven edestä ja Oulussa kallioparkki eli Kivisydän kyllä toimii näppärästi. Ja oman olemattoman pitkäjänteisyyteni tuntien välttelin pahimmat jouluhulluuskeskittymät. Samaa ei voi sanoa ystävästäni, joka viestitti oululaisesta marketista: "Virallinen jouluhelvetti irti". Kuulostaa rentouttavalta.

Oulun joulutori ei sykähdyttänyt maalaisvierailijaa.

Otin kuvan, kun rotuaari näytti aika hienolta. Ei pääse kuvassa oikeuksiinsa.

Viime jouluna kylläkin menin paniikkiin. Oli 23.päivä joulukuuta. Olin ostanut jo kaiken tarvittavan, mutta lähdin silti kauppaan paikkomaan tilannetta, varmuuden vuoksi. Näin kuinka kaikilla muilla oli kärryt täynnä tavaraa ja sain sen normaalin ahdistuksen "Miksei mulla oo mitään?!" "Meillä ei oo mitään syötävää jouluna!!" "Ainakaan mitään kalaa meillä ei ole!!!". Lähdin tohinalla ajamaan läheiseen kalaliikkeeseen, mutta kun huomasin parkkipaikan olevan aivan täynnä autoja, päättelin jonotusajan ja muistin, ettei meillä kyllä kukaan varsinaisesti syö kalaa. Ajoin kotiin. Pysyimme hengissä joulun yli. 

Joulukalenteri: Luukku 21

21.12.2015

Oi kuusipuu! 

Suomalaiset haalaavat tänäkin jouluna 1,5 miljoonaa joulukuusta pirtteihinsä. Pääasiassa nämä ovat kotimaista tuontantoa tai omasta metsästä haettua, mutta noin 150 000 kuusta tuodaan ulkomailta tänne metsätuotteiden landiaan. Että omastakin ois mistä ottaa, mutta kotimaisuusaste ei paina eniten joka jäbän vaakakupissa. 

Veikkaan, että viikonloppuna moni uurasti kuusenhaun parissa. Haettiin kuusi sitten kaupan pihasta tai metsästä, niin oma urakkansa se on joka tapauksessa. Oma kuusemme odottaa vielä metsässä, mutta ollaan perinteisesti haettu se 22.-23.päivä. Minusta se on juuri oikea ajoitus. Ei liian aikaisin, muttei sitä prosessia kyllä aatollekaan halua. Joulukuusi oli jo lapsuudessa mulle se the tärkein juttu. Niin taitaa olla vieläkin.

Vaikka joskus kaiholla kaupan pihassa katselenkin valmiita kuusirivistöjä, perinteisesti kuusi täällä maaseudulla haetaan omasta metsästä. Kuten Saara tuolla aiemmin kommentoikin, vaatimustaso kuusta kohtaan vain laskee, kun seurueessa on mukana noin 15 kiloinen muksu, jonka on välttämätöntä olla mukana, mutta häntä joudutaan kantamaan metsässä. Siinä alkaa vähän kierompikin ja harvempikin karahka kelvata, kunhan on tien laidassa. 

Kuusi saatetaan katsella valmiiksi jo vuoden mittaan, mutta joskus varas saattaa iskeä ennen, kuin itse ehditään poimimaan se talteen. Noo, sitten etsitään uusi. Onhan noita. 

Oon vähän huolissani kuusiperinteen hiipumisesta, kun yhä useammalla nuoremman sukupolven edustajalla alkaa olla muovikuusi. Usein syynä on allergia. Sitten on vain laiskoja jouluihmisiä, kuten eräs nimeltämainitsematon sukulaiseni, joka korvaa kuusen kuvassa olevalla pahvihärpäkkeellä. Hän pyysi mua tuomaan kyseisen "kuusen" Ikeasta, mutta hyllyn edessä pähkäilin, että voiko joku oikeasti haluta ko. esineen kotiinsa. Tarkistussoitto kuitenkin vahvisti, että näin hän halusi, joten toin kiltisti kuusen mukanani. Eipähän ainakaan varise. 

Kyllä tässä joulutunnelma viriää, kun tätä katsoo

Haluan vielä suositella lämpimästi kännykkään ladattavaa Metsäselain-sovellusta. Siihen kun kirjautuu omalla metsäsuunnitelmallaan, niin se näyttää omat metsät, niiden tarvittavat toimenpiteet ja sovelluksella pystyy paikantamaan itsensä. Tämän apuvälineen avulla pystyy siis lähettämään kaupunkilaissukulaiset hakemaan kuusta ilman, että on itse heitä ohjeistamassa. Se testattiin tänään.

Tekniikan avulla reissusta selvinnyt kaupunkilaissukulainen ja saha, jonka varmasti unohti palauttaa takaisin paikalleen.

Joulukalenteri: Luukku 20

20.12.2015

Meidän oma joulu-kirja

Apua, oon aina ajatellut, että kun joulukalenterin luukut alkaa kakkosella, niin siinä vaiheessa joulu käytännössä jyllää jo päällä. Sen sijaan, että olisimme laskeutuneet joulutunnelmaan, oon laskeskellut, että aika monta asiaa voi hoitaa "ensi viikolla". Lahjojen osto ja paketointi, leipominen, siivoaminen, kuusen haku ja koristelu, näin muutamia mainitakseni.

Tämän luukun teemana on yksi lempijuttuni, Meidän oma joulu-kirja. Se on nimittäin ihana! Sen lisäksi, että siitä löytyy joulutietoutta, joululauluja, kuvia ja tarinoita, tärkeimmässä roolissa on täyttää asioita omasta joulustaan.  Kirjaan saa täyttää omia muistojaan, perinteitään ja kertoa, mikä omassa joulussa on parasta. Lisäksi on tilaa kauneimmille joulukorteille, aikataulusuunnitelman laatimispohja, ostoslista-sivu ja sivu, johon voi jokaisen vuoden joulusta kirjata juttuja ylös.

Kirjastaa olen täyttänyt vuodesta 2010 ja sieltä on mukava lukea ehkä jo unohtuneitakin sattumuksia. Minä päivänä oltiin mummalla, kuinka iso kinkku paistettiin, mistä kuusi haettiin, ketä oli käymässä, mitä leivoin jne. Luen kirjaa uudestaan joka vuosi.

"Tämä kirja kokoaa kansien väliin kaiken sen, mikä Sinulle on joulussa tärkeää". Kirjan on kustantanut F-kustannus

Poimin muutaman kysymyksen kirjasta, joihin voit itsekin miettiä omat vastauksesi: 

- Adventtiperinteitäni: 

- Perheeni suosikkijoulukalentereita: 

- Joka vuosi annan joululahjaksi: 

- Mukavinta jouluvalmisteluissa: 

- Näistä perinteisistä jouluruoista en luovu: 

- Lapsuudenkodistani säilyttämiäni perinteitä: 

- Jouluaatossa parasta:

- Lapsena saamistani lahjoista muistan erityisesti: 

Tänään onkin neljäs adventti. Omiin perinteisiini kuuluu adventtikynttilät. Olemme kaikki lapset saaneet samanlaiset kynttilänjalat, kuin isällämme ja poltamme kynttilöitä samaan tapaan, kuin hänen lapsuudessaan.

Joulukalenteri: Luukku 19

19.12.2015

Joulukarkit

Jos en kirjoittaisi maaseutuaiheista blogia, pitäisin aivan ehdottomasti karkkiblogia. Siinä aiheessa mulla olis loppumaton intohimo ja syvä asiantuntemus. Siksipä joulukalenterissakaan, sen enempää kuin kaupassakaan, ei mitenkään voida ohittaa joulukarkkeja. Nyt eletään nimittäin karkkihullun sesonkiaikaa. On uutuuksia, vanhoja klassikoita, päivitettyjä perinteisiä ja ylettömästi varaa mistä valita.

Oijoi, en tiedä mistä aloittaisin, kun ruvetaan miettimään parhaimmistoa. Konvehtirasioissa mielestäni ei ole Pandan Juhlapöydän konvehtien voittanutta. Pandalla ollaankin sen suhteen paljon vartijoita, koska kyseessä on kansallisaarre. Toki ko. rasiassa on muutamia makuja, jotka eivät nouse suosioon kohdallani (Zabajoku ja ananas), mutta ymmärrän, että tämä on kompromissi, koska samoin joku voi inhota omia suosikkejani minttua ja sitä kukkaa, jossa on pehmeää toffeeta. Panda on käsittääkseni nyt lanseerannut uutuudet tästä klassikosta, tummana ja vaaleana suklaana, mutte näille kotkotuksille sanon pyh ja pah.

Joulukarkkien TOP4 valitsisin: 

1. After Eight - suveneeri ykkönen, ei ketään uhkaajaa näköpiirissä

2. Wiener Nougat

3. Vihreät kuulat

4. Dumle (mutta ei ne tummat tai oranssit!)

 

Toivon myös, että Fazerin lanseeraama lakritsisarja nousisi suureen suosioon, koska lakritsi kärsii mielestäni aivan turhaan alemmuuskompleksista suklaan rinnalla. Lakritsi on kuin raikas tuulahdus kolmen suklaarasian jälkeen, vähän niinkuin vaikka donitsi makkaraperunoiden päälle.

Mielestäni suklaadesignerit (sellaiseksi kait näitä uutuuksien suunnittelijoita kuuluu nykypäivänä kutsua) lankeavat usein liialliseen erikoisuuden tavoitteluun. Tropiikin hedelmillä höystetyt konvehdit tai piparkakku-kissanminttu-kaneli-marsipaani-konvehdit kun häviävät mennen tullen Wienernougatille tai Pätkikselle. Perusvarma on siis makeisten kohdalla hyvä. Ei kannata yrittää liikaa, koska kyse ei ole kovin monimutkaisesta asiasta.

Höpöhöpö-juttuja

Haluan vielä kertoa varoittavan esimerkin miehestä, jolla on liian suuri itseluottamus. Ko. mies oli kanssani kaupassa ja ilmoitti, että tartumme tällä(kin) kertaa Fazer-rasioiden tarjoukseen, jossa saa valita kolme rasiaa hintaan 11,50 e. Vanhoina hyvinä päivinä, ennen ruuan "halpuutusta", se oli muuten kolme rasiaa kympillä, mutta maailma on sikäli muuttunut. No enivei, tämä mies valitsi Geishan ja Pätkiksen ja sanoi, että minä saan valita sen kolmannen rasian. Valitsin DaCapon. Kotona rupesin ihmettelemään, kun tämä mies rapisteli komerossa juurikin DaCapo-rasiaa. Ihmettelin, että sehän oli juuri se mun rasia, että miksi hän sitä syö. Mies vastasi, että "Ei se ole sun rasia, vaan sää sait vaan VALITA".

Kuvat: Fazerin, Pandan ja Nestlen sivuilta

Navetan avajaisissa

Kävin tänään ensimmäistä kertaa navetan avajaisissa ja yllätyin miten en ole aiemmin näin hyviin kinkereihin päätynytkään. Väkeä oli, ku pipoa ja tunnelma erinomainen. 

Kyseessä olivat Luukisen tilan laajennetun parsinavetan avajaiset Limingassa. Uudessa pytingissä on 40 paikkaa ja poikimiskarsinat. Lietekuilut, pumppukaivo ja lietesäiliö ovat Mestarifarmilta ja parsikalusteet Merivirralta. Hanke on edennyt suunnitellussa aikataulussa ja budjetissa kohti avajaispäivää. Rakennustyöt aloitettiin 5 kuukautta sitten ja kustannusarvio on 300 000 euroa. 

 

Avajaisten tunnelmia

Navetan seinää koristava upea metallinen kyltti on Q-tarin valmistama.

Isäntäpari Hanna ja Pekka Luukinen

Hanna ja Leea huolehtivat, että vieraat saivat Atrian makkarat.

Hienolta näyttää uusi navetta

Mestarifarmin lieteallas

Avajaisissa kiiteltiin Luukisten maltillista laajennusratkaisua. Laajennukseen päädyttiin pitkällisten laskutoimitusten jälkeen, kun 1 robotin pihattoratkaisu päätettiin hylätä. Laajennusratkaisulla saatiin lisäpaikkoja täysin eri kokoluokan lainataakalla.

Näytillä oli myös Valtran T194D

Uuden navetan avajaiset ovat olleet harvassa, kun meneillään on maatalouden synkkä vuosi. Luukisilla kuitenkaan ei ollut varaa jäädä tuleen makaamaan, koska lisäpaikkojen tarve oli välitön tai hyviä eläimiä oltaisiin jouduttu laittamaan pois. Tilan emännän Hanna Luukisen toteamus "Kasva tai kuole" kuvastaa hyvin tämän hetken tuottajien tilannetta. Vaikean ajankin keskellä on pakko luottaa tulevaan ja pysyä kehityksen matkassa, jos meinaa jatkaa tuotantoa.

"Jouluksi kotiin" oli tavoiteaikataulu ja siinä pysyttiin.

Puurakenteinen navetta rakennettiin kappaletavarasta tilan isännän Pekka Luukisen ja kolmen kirvesmiehen voimin. Rutistus on ollut rankka, mutta avajaisia edeltänyt yö Luukisilla nukuttiin paremmin, kuin aikoihin. Se, että avajaiset päätettiin järjestää ja päivämäärä lyötiin lukkoon, loi positiivista pakkoa pysyä aikataulussa. 

Laajennusosan rakensivat tilan isäntä ja kolme kirvesmiestä.

Navetta oli valoisa ja tilavan oloinen. Eläinten siirtäminen uusiin tiloihin on vuorossa jouluviikolla. Nuorkarja pääsee sitten asuttamaan vanhaa navettaa.

Avajaisten pienempää osallistujakuntaa.

Onnittelujen aika rohkeille yrittäjille!

Joulukalenterin arvontojen voittajat

Arvontojen onnekkaat voittajat: 

Dimex naisten työtakki ja pipo: Marianne J.
IKH:n 50 euron lahjakortti: Sirpa L.
Dimexin Lasten työtakki ja -housut: Seija

Paljon onnea kaikille! Lämpimät kiitokset myös kaikille osallistuneille, teitte tästä hienon kisan ja näiden järjestäminen on varmasti mukava homma jatkossakin!

Voittajiin on otettu yhteyttä sähköpostilla, savumerkein ja henkisellä tasolla palkintojen toimittamiseksi.

Joulukalenteri: Luukku 18

18.12.2015

Blogivieraana Kati Lakso

Rumpujen päristessä ilmoitan täten, että vieraanani tänään on lypsykarjatilan emäntä Kati Lakso. Hänen bloginsa Elämää lypsykarjan kanssa kuuluu peruslukemistooni. Suorasanainen Kati laukoo asiat päin pläsiä ja raottaa meille elämää eläinten ehdoilla. Vieraskolumnissaan Kati kertoo joulun vietosta lehmien määrätessä tonttuleikin tahdin.

 

Laksonperän tonttuparaati

Jouolu tulee jollottelee, Laksonperän lypsykarjatilallekkin. Joka vuosi, samaan aikaan. Joskus melekeen toivoos, että se jäis tänä vuonna välistä, aiheuttaas vähemmän vaivaa ja päänvaivaa. 

Lehemällisen elämähän se ny ei sinänsä vaikuta juuri mitenkää, tavalliset hommat teherähän, niinkun niinä kaikkina muinakin vuoren päivinä, oli arki tai pyhä. Kello pirajaa aatto aamunakin, silloon jopa viä vähä ennemmin, kun tavallisena aamuna. Kiirettä pitää, asiat on suunniteltu (muka) jo etukätehen, että minä silloon teherähän tai ollahan tekemättä.

Ja arvaakkaa meneekö ne yleensä sillälailla? Yhtenäki jouluna tulin aijoos navetalta, olin kerranki ollu reipas ja tulin jo kohta seittemän jäläkihin. Olin oikeen ylypiä ittestäni. Kunnes sain uluko-oven aiku, niin vastas oli oksennusta valuva lapsi.

Siinä sitte mietiit koko joulun uurestansa, tarttit lapsenammaa ja muuta, ku kantturat sua orotti ehtoollaki, olis teillä tuvas sitte kinkku palanu pohojahan tai ei.

Tänäki jouluna on 23 päivä Help Mellä poikimapäivä, siinähän sitä sitte valavotahan poikimista vaikka pukki jakaas justihin lahajoja ja tontut laulaas kuoros. Voitaas isännän kans oikiastansa pukia hiippalakit päähän ja laittaa kuumaa glökiä termarihin ja mennä istumahan poikimakarsinan pahanoolle lehemän seuraksi.

Mitä jos veis sinne kuusen ja koristeetki ja sanoos sukulaasille, että tämä joulu vietetähän meirän laros syntymän ihimeen äärellä, että palattaas kok juhulan alaku lähteelle? Verettääs haalarit niskahan ja jaettaas lahajat sielä?

Tairan ruvetakki kauppaahan kiinnostunehille juolua maalla, herätähän ennen sian pieremää, juorahan aamulla pannullinen kaffia, että päästähän navettahan asti ja navettafiiliksihin. Tehtääs tukka putkella työtä, että kerittääs päivän pakollisihin vieraaluuhin ja ruokaaluuhin, mitä vanhemmat vähältä niinku orottaa. Ja sitte taas hiki ottalta noruen tekehen ehtoo askarehia, että kerkiät kattomahan lapsen ilua joulupukista ja lahajoosta (varsinki niistä). Tosin tänä vuonna toivomme, että joku muu ostaa ne, kiitos vain suomen maatalousvirasto, meillä on silloon tili tyhyjä. 

Mutta Suomalaasehen jouluhun kuuluu Suomalaanen Joulukinkku, iliman aattoaamun kinkun hajua ei oo joulua ollenkaa.

http://laksonmaatila.blogspot.fi/