Joulukalenteri: Luukku 11

11.12.2015

Joulutunnelmia maalaistalosta

Tässä luukussa keskitytään kuviin ja siihen, miltä joulu meillä näyttää. Joulu syntyy epätavallisen siististä kodista, jouluvaloista, kuusesta ja siitä, että jokainen saa nauttia joulusta omalla tavallaan.

Eläinsomiste

Kuusi on joulutunnelman kannalta tärkein ja jouluvaloissa ei kannata säästellä

Joulukuvaukset pari vuotta sitten kera Roopen ja Limpun.

Kuusen kanssa on syytä panostaa automaattiseen kastelujärjestelmään.

"Vanhakin nyt nuortuu" ei päde tässä talossa.

Adventtikynttilät ne olla pitää, ja koska tuo lipasto on adventin ajaksi pyhitetty siihen käyttöön, on kiellettyä säilyttää  siinä tavaroita, kuten avaimia, lompakkoa, postia tai muuta ajelehtivaa sälää.

Joulukalenteri: Luukku 7

7.12.2015

Tapahtui eräänä jouluna

Siitäkin huolimatta, että valmistaudun jouluun lokakuusta saakka, joka vuosi kapsahdan johonkin huolimattomuusvirheeseen. Viime jouluna se oli kinkkupussi. Ei nimittäin riitä, että omistaa sen seitsemää sorttia paistopussia: Isoa paistopussia, paistopussia, ja kinkkupussia. Täytyy nimittäin ostaa kaupasta ISOJA KINKKUPUSSEJA. Yritimme survoa kinkkua joka ikiseen versioon siinä onnistumatta. Hetken aikaa paniikki hengitti takaraivossa; onhan yksi perheenjäsenistämme listannut kinkun ainoaksi asiaksi, jota odottaa joulussa, joten sen suhteen on onnistumispaineita. Kun pikainen naapuriaputiedustelu ei tuottanut pussimaista tulosta, neuvokas perheenjäsen googletti asiaa niin kauan, että opimme korvaamaan kinkkupussin foliolla. Kinkku onnistui ja joulu oli pelastettu.

Kauppalistaa tehdessä mantelit putoaa aina listalta, koska "niitä on lukuisia pusseja varastossa". Tarkempi tutkiskelu kuitekin osoitti, että ne olivat vuosikertaa Parasta ennen 2009. Ei se kumma sitten olekaan, että maistuvat vähän lastulevyltä. Noo, elämä on riskejä täynnä. Puurolautaseltaan mantelin löytäneen kannattaakin käyttää ainokainen toiveensa siihen, ettei saisi ripulia.

Yksi suurimmista jouluvirheistäni tapahtui muutama vuosi sitten, kun syyllistyin kuusivarkauteen. Käytännössä en aivan tiennyt, että kenen puolella tässä ollaan sahan kanssa liikenteessä, ja kuusi oli sopivasti tien laidassa. Sinällään varkaus ei olisi varmasti haitannut ko. metsänomistajaa (kuka se nyt olikin muutamasta tutusta herrasmiehestä), mutta siitäkin huolimatta tunsin koko joulun ajan painostavaa syyllisyyttä. Umpirehellisen ihmisen ei siis kannata liikkua "ei kenenkään maalla" joulukuusta hakiessaan, koska syyllistyminen voi tapahtua niinkin pienestä. Muut yrittivät lohduttaa, että olin tehnyt metsänhoidollisen palveluksen ko. kuusen omistajalle, kun olin kaatanut noin epämuodostuneen yksilön, mutta ei se paljon lohduttanut. Varas kerran, varas aina. Nyt olen digitalisoinut kuusenhaun eli ladannut kännykkään sovelluksen, jolla pystyn paikantamaan itseni omille kuusiapajille.