torstai 31. tammikuuta 2019

Minkälainen ihminen mässäilee somessa toisen onnettomuudella?

Koin sunnuntaina yhden suurimmista tragedioistani, kun molemmat hevoseni epämääräisestä syystä vauhkoontuivat tarhassa, ja aidat monesta kohtaa tuhoten juoksivat läpi, laukaten suoraan maantielle rekan alle. Molemmat hevoset kuolivat, toinen heti ja toinen ammuttuna onnettomuuspaikalle. Hevoset olivat elämässäni suuressa osassa, koska niitä hoidin tässä kotitallissa, harrastimme niin intensiivisesti ja elimme elämää yhdessä.

Surutyön keskellä olen saanut lämpimiä yhteydenottoja, joista olen hirveän kiitollinen. Kiitos jokaisesta ystävällisestä ja ymmärtävästä sanasta; ne merkitsevät ihan tosi paljon.

Tähän kuvaan Rommin kanssa tiivistyi kaikki onni. 


Sen sijaan sitä on ollut tämän kauhunäytelmän keskellä vaikea ymmärtää, että omista kollegoistani maatalousalan ihmisistä koostuva noin 10 000 ihmisen Facebook-ryhmä ruoti tätä asiaa niin tunteettomasti ja rumasti. Jos oman alani ihmiset kunnioittavat niin olemattomasti eläintä ja elämää, että kusevat toisen tragedian päälle, tuntuu ikävältä ajatella, että oletettavasti ainakin osalla näistä kommentoijista on itsellä tuotantoeläimiä vastuullaan. Ymmärrän, etteivät kaikki ole hevosten ystäviä ja saattaa tulla mieleen, että olen tahallaan ne päästänyt tielle laukkailemaan (??) , mutta kyllä, lehtiuutisenkin takana on osallisena aina ihan OIKEITA ihmisiä, joilla on tunteet ja surunsa käsiteltävänä. Näihin ilkeisiin kommenteihin on lain puitteissa, käsittämätöntä kyllä, jokaisella oikeus, mutta en ymmärrä mistä tulee se tarve olla ilkeä ja mässäillä toisen kauhulla.

Mitä pyörii päässä esimerkiksi Jarkolla, joka lataa Facebookiin kuvan kuolleesta Roopesta, joka makaa rekan keulassa? Tuliko Jarkko sinulle mieleen, että Roope on meille tärkeä, tuliko Jarkko sinulle mieleen, että se kuva ja ne ikävät kommentit pomppaavat sieltä juuri meidän osallisten silmiin? Tuliko Jarkko mieleen, että minä olen oikea ihminen, joka on surullinen jo muutenkin? Kysyin näitä asioita suoraan häneltä puhelimessa, koska minulla on vielä puhelin, jolla voi soittaa ja Jarkkokin on ihan oikea ihminen, eikä mikään kännykkäkameran takana oleva robotti. Sain vastauksiakin, vaikken pysty niiden kanssa olemaan samaa mieltä. Kiitos siitä, että tämä keskusteluyhteys saatiin. Sillä oli mulle tosi iso merkitys, että juttelit kanssani.

Jarkko, tässä on meidän Roope sellaisena, kun haluan sen muistaa

Haluan kirjoittaa tästä aiheesta siksi, että jatkuvasti tulee ilmi kuinka ongelmallista tämä on, että viranomaisten sijaan tiedottamisen hoitaa kansa kännykkäkameroillaan, spekulaatioillaan, ilkeydellään ja ajattelemattomuudellaan, tarvittaessa niin reaaliajassa, että omaiset saavat lukea kaiken somesta. Oikeasti. Miksi? Mitä tyydytystä sellainen ihminen saa? Minä en ymmärrä.

Onneksi me oikeasti tässä osallisena olleet tunnemme myötätuntoa toisiamme kohtaan. Somekansa kirjoittaa mitä sylki suuhun tuo. Olen ajatellut, että oma nahka täytyy tältä paskalta kovettaa, mutta täytyykö todella? Minä kerron nyt, että minua se ilkeys ja pahantahtoisuus satutti, olkoonkin ventovierailta ihmisiltä. Onneksi elämä kantaa ja näistä onnellisista vuosista jäi taskut täyteen onnea ja kunnioitusta.

Kohdista katseesi hyvään, katso tulevaisuuteen, luota itseesi, rakasta elämää.



50 kommenttia:

  1. Otan osaa suruun! En voi ymmärtää ihmisiä jotka tekee noin... Voin tuntea sen kamalan tunteen mikä sulla nyt on! Voimia ❤️

    VastaaPoista
  2. Iso osanotto suruun ja kaiken turhan energiaa syövän voittamiseen ♡

    VastaaPoista
  3. Kirjoituksesi kosketti. Otan osaa suruusi! Nykyajan ihminen on raaka, mieleltämme emme ole kehittyneet kovin kauaksi niistä 1500-luvun noitavainoajista ja onhan näitä esimerkkejä lähempänäkin historiassa, jossa koetaan, että toiselle saa tehdä ja sanoa mitä tahansa. Empatiakyky puuttuu monelta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minä en vain ymmärrä tätä somea, että se on vienyt meitä kauemmas inhimillisyydestä, vaikka tuonut toki hyvääkin.

      Poista
  4. Osaanotto suureen suruun. Käsittämätöntä miten omaa pahaa oloa pitää yrittää peittää mässäilemällä toisen onnettomuudella! Kaikkea hyvää❤️

    VastaaPoista
  5. Täältäkin syvät osanotot! En voi kuvitellakaan sitä tuskan määrää, että menettää molemmat hevoset yhtäaikaa ja vielä onnettomuuden seurauksena jota osa ihmisistä ei osaa kunnioittaa :( Oikein paljon voimia ja siunausta surun keskelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Pojat saivat olla loppuun saakka yhdessä ja jäävät tälle tontille iäksi vierekkäin <3

      Poista
  6. Maija, voimia sinulle tässä kauheassa tragediassa. Sinun tallissasi vallitsi lempeys ja hyvä henki. Hevosillasi oli todella hyvät elämät; hevosesi jatkavat laukkaa vihreämmillä laitumilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, semmoinen tunne mullakin on, että meillä oli hyvä olla.

      Poista
  7. Otan osaa suruusi. Tämä on se mitä itse pelkään viikottain, että entä jos ne karkaa aidasta tai lähtee lapasesta lenkillä.. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Älä pelkää. Kun olet tehnyt kaikkesi hevosten hyvinvoinnin ja puitteiden eteen, nauti vain hetkestä, koska mitä muuta meillä on :)

      Poista
  8. Hevosista parhaat pääsee paikkaan salaiseen
    Paikkaan, jota kirkkaimmat tähdet valaisee
    Paikkaan, jossa puhtaimmat vedet virtailee
    Siellä vanhat, sairaatkin kuin varsat kirmailee
    Siellä ei voi koskaan tulla synkkä yö
    Ja aikaa ainoastaan kissankellot mittaa, lyö
    Maistuvinta ruohoa kasvaa kedot, haat
    Pehmeimmät astella on suuret mannut, maat
    Sinäkin voit päästä käymään paikkaan salaiseen
    Kun muistojesi arkun kannen hiljaa aukaiset
    Voit mielessäsi tuntea, se laukkaa luokses taas
    Painaa päänsä lähelles ja sulle hirnahtaa ❤

    Voimia suureen suruun

    VastaaPoista
  9. Lämmin Osanottoni ❤
    Voimia ja jaksamista suuressa surussa ❤ Voimahalaus ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä tästä ponnistetaan, jäi niin paljon hyvää sydämeen.

      Poista
  10. Rakas Maija. Sanon rakas vaikka emme tunne. Joku sattuma vain toi tälle sivulle. Hevosihmiset kuitenkin tietää, meillä on kavionjäljet sydämessä ja tämä kosketti syvästi, jaan tuskasi sydämessäni. Jollain tavalla olisi hyvä saada tietoa ja tunnettuutta hevosista ns. suurelle yleisölle, että ne ovat suuria ja painavia eläimiä, joita on syytä varoa liikenteessä. Mutta ennen kaikkea, ne ovat tärkeitä ja uskollisia ja ihmisen ystäviä ja kumppaneita. Suomessa ei ole villihevosia, jokainen heppa on jonkun sydänystävä, ihmisen paras ystävä, toisen hevosen tarhakaveri, kilpahevonen, valmennettava, urheilija, varsan emä, leivän tuoja jne. Lukemattomat ovat ne hevosen roolit,joihin se ihmisen kanssa taipuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nämä lämpimät viestit mitä olen saanut korvaavat moninkertaisesti ne ikävät someen leijumaan jätetyt. Meillekin Roope ja Rommi olivat niin hirveän tärkeitä myös pienille tyttärilleni.

      Poista
  11. Erittäin ajankohtainen ja todella osuva kirjoitus. Otan osaa ja paljon voimia surutyöhön ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ehkä tässä on se hyvä puoli, että sain rohkeutta avata suuni miltä tuntuu, kun tuntemattomat kirjoittavat spekulaatioitaan. Roope ja Rommi teki rohkeaksi jo eläessään ja se jatkuu nyt.

      Poista
  12. Otan osaa suureen suruusi. Jaan myöskin tuskan sydämessäsi, se on varmasti kauhea. Mikä tyhjyys, kun kaksi rakasta ystävää yhtäkkiä menehtyy noin kauhealla tavalla.
    Tasan vuosi sitten menetin hevoseni äkillisesti suolikierteeseen. En voinut uskoa todeksi, kun kuulin samalla tavalla jonkun mässäilevän tällä tragedialla. Olin todella surullinen ja masentunut ja sitten joku vielä huvikseen löi lyötyä. Onneksi suurin osa ihmisistä oli aivan ihania ja empaattisia, mutta on vaikea käsittää että joku saa iloa toisten onnettomuuksista.
    Voimia ja jaksamista toivottaen, tuska laantuu pikku hiljaa vaikka siltä nyt ei tunnukaan.
    Liisa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, kamala kuulla, että olet kokenut samaa mässäilyä. Tämä asian kanssa ulostulo on onneksi tuonut mun silmille sen, että me myötäeläjät ollaan enemmistö! Eikä kukaan uskalla edes ilkeillä päin naamaa.

      Poista
  13. Järkyttävä tapaus, teidän tuskaa on vaikea edes yrittää ymmärtää. Osanotto, jaksamista.

    VastaaPoista
  14. Olen todella pahoillani menetyksestäsi... Onneksi törmäsin tähän kirjoitukseesi ennenkuin yhteenkään kuvaan joihin viittaat. Olen todellakin samaa mieltä, en ymmärrä somemässäilyllä tragedian sattuessa kohdalle. Kuten en ymmärrä esimerkiksi konsertin taltiointia puhelimella, kun tilanteet pitäisi elää... kuten tragediatkin. Kovasti voimia sinulle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit, eläminen tilanteessa ja hetkessä on jotain, mitä tämäkin homma on opettanut! Onneksi osasin nauttia ihan lapsellisissa määrin jokaisesta treenistä, ruusukkeesta, maastoreissusta, talutusratsastuskierroksesta!

      Poista
  15. Olen niin pahoillani. Otan osaa suureen suruusi. Ihmisten pahuus ja kylmyys on käsittämätöntä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Onneksi myös ihmisten hyvyys on käsittämätöntä ja kylmät jäävät vielä oppositioon.

      Poista
  16. Otan osaa suruusi.
    Saman kokeneena tiedän miltä sinusta tuntuu. Todella paljon voimia nyt, ajan kanssa helpottaa vaikkei ehkä tällä hetkellä siltä tuntuiskaan. Olet ajatuksissa ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja voi ei, olet saman luopumisen tehnyt :( Taistelutahto vielä herää uusiin mittasuhteisiin ja aina mennään valoa päin. Meillä Roopen kanssa ehti olla lähes kymmenen vuoden taival takana, ja aina ollaan ongelmista noustu voittoon, niin mihin se siitä olisi muuttunut :)

      Poista
  17. Ihan hirveää. :( paljon paljon voimia teille!

    VastaaPoista
  18. Osanotot, tasan vuosi sitten lähti samalla tavalla kaksi suomenhevosta, joista toinen oli ensimmäinen hevoseni. Ei enää ollut omistuksessani, mutta kuitenkin edelleen tiiviisti yhteyksissä omistajan kanssa. Järkyttävä oli lukea tästä, kun tajusin että päivämäärä ja kellonaikakin oli sama. Voimia.

    VastaaPoista
  19. Osanottoni ❤ Hirveä onnettomuus, miten jotkut voivat olla niin julmia?? Voimia sinulle! T. Satu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Ihmiset on muuttuneet jotenkin tämän somen myötä. Mutta ei onneksi kaikki ole julmia ja ajattelemattomia, vaan ihania.

      Poista
  20. Voimia <3 ,rakkaan eläimen menetys on aina raskasta mutta varsinkin kun se tulee yllättäin ja vieläpä kaksi kerralla :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kaikki meni kerralla, niin se lamaannuttaa tietenkin itsen täysin, mutta jotenkin on tunne, että tämä oli hepoille parempi näin.

      Poista
  21. Minultakin pääsi itku vaikkei minulla ole edes hevosta. Aina haaveilin mutta terveys ei antanut myöten muuten kuin katsella ja ihastella muiden omia,pienestä tytöstä lähtien.
    Olen hyvin pahoillani menetyksestäsi,ja vielä näin traagisesti.

    VastaaPoista
  22. Ihmisen raakuus, tunteettomuus ja ilkeys silloin kun itse on heikoimmillaan on uskomaton asia, mutta uskottava se on kun sen on monesti nähnyt ja joutunut itsekin kokemaan. Voimia sinulle ja koko perheelle! Teitä kohtasi hirvittävän suuri onnettomuus. Samaa pelkään omien hevostelni kohdalla, joskus kun vahinkoja sattuu meille ihan kaikille. Toivottavasti teillä pahin alkaa helpottaa ja ihanat muistot vallata ajatuksia. Näistä karvaisilta ystäviltä kun saa niin paljon <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskottava tosiaan on, vaikka en olisi halunnut. Eihän kenenkään elämä suju täällä ilman, että tarvii toisten tukea! Mutta onneksi jokaisella on mahdollisuus valita kumpaan leiriin kuuluu :) Kiitollinen oon vuosista hevosten kanssa, mutta tässä hiljalleen alan tajuta mikä on tilanne.

      Poista
  23. Niin surullista. Koko onnettomuus itsessään, sekä ihmisten ajattelemattomuus. En voi edes kuvitella sitä surun määrää, joka sinua kohtasi kun rakkaat hevosesi menetit <3 . Kovasti voimia sinulle ja koko perheellesi. Lämpimiä ajatuksia, ja toivon mukaan myös valonpilkahduksia kevääseen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanista sanoista! Auringon säteet jo välillä lämmittää, kyllä tää tästä.

      Poista
  24. Hieno kirjoitus. Onko suunnitelmissa uusia heppoja?

    VastaaPoista

Anna paukkua