perjantai 7. elokuuta 2015

Anopin talkoot

Tiedän; jo otsikko nosti odotukset niin taivaisiin, että 90% lukijoista tulee pettymään. Loput 10% sisältää sitten tarinan anopin, joka on helpottunut, koska tämä teksti ei tule asettamaan häntä kiusalliseen valoon. Hänellä on nimittäin vielä traumoja siitä, kun julkaisin kuvia hänen leivonnaisistaan postauksessani Totuus leivonnaisista.

Tarina meni kuitenkin niin, että anoppi päätti järjestää vävypojilleen (ja vastaavaksi luokiteltaville) oikein kunnon talkoot, koska hänellä oli venynyt muutamia mutkikkaita pihaprojekteja jo toista vuotta. Vävypoika A ilmoitti suostuvansa osallistumaan vain siinä tapauksessa, että saa käyttöönsä minikaivurin, jossa on lukittava koppi. No, hänelle se luonnollisesti järjestettiin.



Vävypoika A lukittautuneena kaivuriin

Samainen vävypoika A joutui myös käymään anopin kanssa perustavan keskustelun siitä, että kumpi tälle työmaalle arvioi tarvittavien maa-aineslaatujen määrän ja tyypin. Anoppi koki, että hänellä olisi sillä saralla annettavaa tälle projektille. Vävypoika A laittoi hanttiin. Anoppi joutui perääntymään, koska vävypoika A oli projektin kannalta välttämätön. 

Anoppi joutui hankaluuksiin myös mahdollisten talkootarjoilujen suhteen. Hän olisi kovasti halunnut ampua itseään jalkaa tarjoilemalla jotakin varmaa "menestystä", kuten antipasti-buffetia tai äyriäissalaattia. Yritin kertoa, että viisainta olisi nyt vain valita tuppipotut ja makkarakastike, mutta se ei kuulemma onnistunut, koska anoppi ei osaa valmistaa ruskeaakastiketta, eikä ehdi kolmessa viikossa opetella, koska on yhden viikon lomallakin. 

Vävypoika B vaati kopin sijaan talkoisiin paljun. Hänkin sai tahtonsa luonnollisesti läpi, koska on kestävän vatsansa vuoksi anopin suuressa suosiossa pystyessään syömään mitä eksoottisimpia ruokavirityksiä, joihin anoppi on hurahtanut. 

Vävypoika B ja palju, jonka hän
varoituksistani huolimatta halusi lämmittää 50 asteiseksi.

Osallistuja C ilmoitti, että hänkin haluaa ajaa minikaivuria. Konfliktin välttämiseksi anoppi vastasi, että se on mahdollista, mikäli C menee aamuyöstä kaivuriin istumaan varatakseen tehtävän. C onneksi myöhästyi talkoista sen verran, että kevyen kaivuripestin sijasta voitti soran pukkaamisen kottikärryillä. 

Myöhästyminen tuntui muutenkin olevan talkoiden teema, koska minulle selvisi taas yksi iso ero kaupunkilaissukulaisten ja maalaissukulaisten välillä. Maalaiset (Vävypoika A ja D) saapuvat aamulla ajoissa paikalle asianmukaisessa varustuksessa saattaakseen työn päätökseen ns. hyvän sään aikana. Kaupunkilainen sen sijaan laskelmoi, että jos kutsussa ei ole ilmoitettu kellonaikaa, paikalle voi saapua esimerkiksi iltapäivällä klo 14. Toki heille se tarkoittaa aamua, koska elävät eri aikavyöhykettä, koska valvovat yöllä kahteen ja heräävät puoliltapäivin. Siinä vaiheessa iltapäivää heidän talkoopanoksensa keskittyyy enemmän viihdytyspuoleen, mutta tästä he saivat paikan päällä jo palautteen, joten jätetään asia sikseen blogin puolella: En halua myöskään aiheuttaa ensimmäistä riitaa näin sopuisassa ja yksimielisessä blogissa.

Esimerkillisesti pukeutunut D.
Loppujen lopuksi talkoot etenivät järjestelmällisesti, reipashenkisesti ja anopin hampurilaisbuffet oli hieno kompromissi, joka tyydytti valikoivimpienkin vävypoikien nälän. Sujuvaksi ei voida sanoa sitä hetkeä, kun miespulasta kärsineellä työmaalla allekirjoittanut joutui lastaamaan minikaivurilla soraa kottikärryihin. "Varo nyt vähän, ettet hajota naapurin kottareita!" (Kiitos vaan lainasta Jorma!) ja "Oisit kyllä saanut kenkää joka työmaalta", mutta tämän rakentavan palautteen otan vastaan mukisematta. Oli muuten viheliäistä hommaa!
Ei äyriäisiä, ei vuohenjuustoa, ei rucolaa, hyvin toimittu anoppi!

Muuten talkoot sujuivat ammattimaisemmin ottein ja päättyivät siihen, että anoppi palautti klo 2 yöllä paljussa ryppyisiksi liuenneet vävypojat koteihinsa, autonovet lapsilukossa, jotta yksikään ei päässyt karkaamaan yöelämään. Näin sujuvasti siis toimii yhteistyö anopin ja vävypoikien kesken! 

1 kommentti:

Anna paukkua