Kissa tuli taloon

Simba selventämässä uutta marssijärjestystä 

Viime vuonna marraskuun alussa meidän pikkukoirien elämää koeteltiin toden teolla: Taloomme muutti kissa. Ja jotta järkytys olisi maksimaalinen, ei mikä tahansa pikkukissa, vaan keskiverron kehonrakentajan kokoinen kissa, jonka itseluottamus on tiikerin kokoluokkaa. Sitä ennen olimme saaneet taas vaihteeksi hiirihavaintoja, mikä on ihan oikeasti todella iljettävää. En usko, että kukaan (paitsi ehkä intohimoinen jyrsijäharrastaja) nauttii keittiönhanasta vettä juodessaan, että hiiri hyppää kaapista pään yli tiskipöydälle. HYI SAASTA!!!! Aloitin kilpavarustelun hommaamalla kaikki maailman liskut ja karkoittimet, mutta jäin siitä huolimatta auttamattomasti alakynteen. Viimeinen oljenkorteni oli palkata kissa. Simba, alias Simo, ryhtyi siis heti toimiin. Kovin näyttäviä kamppailuita ei tarvittu, koska hiirille meni uusi marssijärjestys jakeluun ensitilassa ja he päättivät, etteivät haluakaan asua meillä, koska ”ilmapiiri oli äkillisesti muuttunut henkisesti kuormittavaksi.”

Pikkukoiratkin unohtivat kissavihansa varsin äkkiä. Simo istui penkillä hetken, huitaisi pari kertaa leikillisesti tassulla kohti ja pikkukoirat tulivat siihen tulokseen, että pohjimmiltaan he taitavatkin olla kissaystävällisiä. Nyt kolmikko on hyvää pataa. Kolmestaan juostaan ulkona ja sisällä mahdutaan samalle sohvalle vieriviereen.

Välillä pikkukissan täytyy levähtää

Ja nyt kun reilu vuosi on takana tätä yhteiseloa, en voi käsittää miten tässä talossa on tultu toimeen ilman kissaa. Olin pitkään sitä mieltä, etten ole kissaihminen. Pelkäsinkin vähän vieraita kissoja, jotka kynsivät, ja kissoja, jotka pissivät joka paikkaan. Vaan Simoa ei paljo kiinnosta, että ootko kissaihminen vai et. Se tunkee viereen, ja asettuu taloksi niin kuin ei olisi muualla koskaan ollutkaan. Samalla hoitaa hommansa. Joskus on arveltu Simon päätyvän burn outiin tämän työmäärän äärellä, mutta toistaiseksi hänelle on homma erittäin hyvin hallussa. (Täytyy olla siis varmaan yrittäjähenkinen kissa?)

"Seuratkaa mua, nyt tarvitaan isompi kone siirtämään saalis"

Kyllä maatalossa kissa on näemmä aivan ehdoton perheenjäsen ja työntekijä. Sitä ei taajama-asutuksessa voi edes tajuta mikä ongelma hiirien kanssa voi olla. Siellä ne ongelmat onkin kissojen kanssa. Toivon, että Evira nyt oikeasti jättäisi ne navettakissat rauhaan, vaikka on myönnettävä, että meidänkin Simballa taitaa olla EA1-kurssi vanhentunut, laiminlyöntejä pyydystyskirjanpidossa ja satolomakkeessa on virheellisesti käytetty grammojen sijaan vainajien lukumääriä. Ja vakavasti puhuen, toivon myös, että farmarit oikeasti leikkaavat ne kissansa (!!!) ja hoitavat ne sillä tarkkuudella, millä talon tehokkainta työntekijää kuuluu hoitaakin. Jos kaikki on kunnossa, niin Evirakin saattais keksiä jotain tärkeämpää tekemistä, kuin kissojen laskemisen. Tai sitten ei, eiköhän siellä jo joku kissavalvonnan yliesimies ja tarkastuksien tarkastaja ole valittuna ;) 

Pikkukoirat ovat nykyään suvaitsevaisia. Simon kollegoita valvovia viranomaisia he eivät suvaitse.