16.12.2015
Joulustressi kuplii pinnan alla
Tänä vuonna olen päässyt ensimmäisen kerran kokemaan joulustressiä, sellaista kokonaisvaltaista, joka vyöryy päälle sitä mukaan, kun adventtikynttilät jäävät jälkeen ja luukut hupenevat. Mieleen hiipii pelko, että voi oikeasti olla, etten ehdi ostaa kaikkia lahjoja, pestä saunaa, leipoa pipareita tai tuulettaa peittoja.
Voinko luottaa, että joulu tulee silti?
Loputtoman vilkas 1-vuotias vie terävimmänkin tontun tehokkuuden. On kait pakko laskea rimaa alemmas. Tänä vuonna ehkä joulukoristeista 80 % jää laittamatta, ja saattavat siten säästyä taaperoikäisen tuhovoimalta. Joululeipomuksia saa onneksi valmiina melkein kotikutoisen makuisina.
Se, että minulla on ollut tiettyjä vaatimuksia jouluvalmistelujen suhteen, ei kuitenkaan saisi myrkyttää kaikkien muiden joulua. Yritän muistaa, että se on vain ja ainoastaan oma ongelmani, jos pesemättömät lauteet ahdistaa. Ketään muuta se asia tuskin hetkauttaa. Ainut kenen tonttulakkia voit löysätä, on oma.
Olisi ihana uppoutua tekemään joulua kaikessa rauhassa, kuten joululehdissä tehdään. Velloa pyhät siistissä kodissa, mutta lohtua tuo tieto siitä, että muissakin perheissä joku tempoo jouluvalot alas, syö kuusenkoristeet ja nakkaa joulutortun koirille, jotka murustavat sen sohvalle. Joululehdessä kerrottaisiin "Sohva on Askon mallistosta, mutta peitetty perintölakanalla. Lakanassa ei ole kakkaa (kait), vaan sen on stailannut luumuhillolla Limppu & Korkki."
Joulu on kuitenkin tasapuolinen kaveri. Se tulee yhtä varmasti heillekin, joilla jäi joulukortit kirjoittamatta, tortut paistamatta ja uuni pesemättä. Joulu, täällä me odotamme, raivaa itse itsellesi tilaa, ja tervetuloa!
