maanantai 18. heinäkuuta 2016

Kuvia Okrasta 2016

Tässä kuvaterveiset Okra2016-maatalousnäyttelystä. Kahtena päivänä kierrettiin näyttelyä, pari muuta päivää menikin pääasiassa matkustamiseen. Seuraavan kerran Oripäässä Okra järjestetään 2018, koska tapahtuma on joka toinen vuosi. Ensi vuonna siis joutuukin miettimään, että mihinhän kesälomalla suuntaisi.

"Katottiin, että nyt se lähti ku ohjus hattaran perässä". No todellakin!  Dansukkerin osastolla tytöt pyöräyttivät ensimmäisenä näyttelypäivänä yli 1000 hattaraa ja tahti ei muina päivinä varmasti ainakaan hiljentynyt. #sokeriasuomesta

Airrexin puhaltimet näytti kyllä hyvältä. Viileänä näyttelytorstaina osaston edessä oli lämmin seisoskella pidempäänkin.


Keskisen myllyn tattarituotteita esiteltiin sisähallissa. Mielenkiintoinen, itselle tuntematon tuote.

Keslan osastolla oli mm. puunkuormauskilpailua ja kuormausnäytöksiä. Vielä kun oppis itekki kuormaamaan.

MF:n lippuja.

Näyttelykyyditys kiersi aluetta

Kattelin Valtran osastolla mitä toivois joululahjaksi ens jouluna.

Tipuja. Kananmunantuottajille tuntui olevan kysyntää. Jos en pelkäis lintuja, niin mikä ettei.

Tarjolla oli myös sahtia.

Jo messulehteä lukiessa tätä uutuustuotetta ei voinut ohittaa: Raatokansi.

Paripyörienkiinnitystä

Puolustusvoimien osastolla oli kalustoa näytillä ja sotkun herkkuja.

maanantai 11. heinäkuuta 2016

OKRA 2016 - Top:it ja Flopit

Takana on maatalousnäyttelyjen kuningas: OKRA2016. Tapahtuma järjestetään joka toinen vuosi Oripäässä ja kerää maatalousväen varmasti koko maasta. Päällimmäisenä jäi mieleen, että nähtävää oli taas todella paljon, osastoihin oli panostettu ja järjestelyt sujuvat rutiininomaisesti. Taas paukkui kävijäennätykset, joten parasta lienee se, että kesätapahtumien tungoksesta Okra vetää joka kerta väen paikalle ja palkitsee näin sekä järjestäjät, näytteilleasettajat, lähialueen yritykset ja näyttelyvieraat. Mahtavaa, että meidän alalla on tämmöiset kinkerit!

Näyttelyn ympärillä on myös paljon oheisohjelmaa, kokoontumisia ja tilavierailukohteita, joten tahtoo suurin ongelma olla se, että miten kerkeää kaiken mielenkiintoisen kiertää. Kahden vuoden takaisesta olimme viisastuneet sen verran, että varattiin näyttelyyn kaksi päivää, mutta sekään ei oikeastaan ollut riittävästi. Kahden vuoden päästä vois oikeasti yrittää varata koko ke-la aikaa tahkota ohjelmaa laajemmallakin kattauksella, jos töiltä ehtis. 

Tietysti kunnon kriitikko antaa tapahtumalle plussat ja miinukset, kuten tilatarkastaja konsanaan:


+ Rutkasti Plussaa:
- Mittakaava on niin kiitettävä, etten voi kun ihmetellä, että mikä Supermies, Batman ja Kissanainen tämän tapahtuman oikein järjestää?! Nostan hattua, ei onnistuis ihan joka jätkältä, jolla meinaa omatkin kalsarit mennä jalkaan nurinpäin.

-  Fasiliteetit kunnossa. Alue on toimiva, siellä on helppo liikkua jopa vahinkovankkureiden kanssa, vessoihin pääsee suht kivasti, parkkitilaa löytyy. Lauantairuuhkassa jouduttiin hieman autojonossa odottamaan alueelle pääsyä, mutta jos tämmöinen elohiiri malttoi jonottaa kiltisti, niin tilanne ei ollut ollenkaan toivoton.

- Näytteilleasettajille täytyy kyllä sanoa, että onpa mahtavaa, että jaksatte panostaa osastoihin vaivaa ja käytätte esillä oloon pesetoja, ja se kyllä näkyy! Näyttelyjen antoisuus kun makaa lopulta aika vahvasti esillä olevien yritysten harteilla. Okrassa on keksitty monenlaista spesiaalijuttua, tuotu koneita paljon näytille ja rakennettu hyvää kattausta.

- Moni firma hyödynsi somea näyttelyn ajan. Tuli kuvaa ja videota Instaan, päivityksiä Faceen ja oli helppo päästä meininkiin mukaan, vaikkei koko ajan paikalla ollutkaan. Noilla paikkahinnoilla fiksu ottaa somesta kaiken lisäarvon irti. Omissa kanavissa ainakin Turun Konekeskus, Dansukker ja Hankkija jäivät mieleen aktiivisesta sometuksesta!



- Miiiiiiinustakin vähän on: 
- Ei mitään useamman päivän ranneketta, vaan joka päivälle joutuu ostamaan päivälipun. Näyttely on kuitenkin niin suuri, että moni tahkoaa sitä läpi useampana päivänä. Vähän rahastuksen makua. 

- Lauantaina osastoilta oli esittelijät aikalailla kadonneet tai omissa oloissaan telttojen perällä. Monikaan ei porisuttanut tai ollut aktiivinen esittelemään mitään, joten näyttelystä ei saa paljoakaan irti. Sen sijaan torstaina iltapäivästä oli kiva kierrellä, kun oli väljempää ja myyjät aktiivisia. Eipä sitä itse tule kauheasti tehtyä aloitteita, jos esittelijöitä ei nappaa. Toki lauantaina varmasti on jo melkoista turnausväsymystä ja on vilkkaana päivänä vähän semmoista massojen ohivirtausta, mutta ero torstain ja lauantain välillä oli massiivinen, kuin ois eri näyttelyssä ollut. Omalta osalta lauantai varmaan jääkin jatkossa väliin. 

- Jäätelö-monopoli toi aika poskettomat jätskihinnat. 4-4,5 euroa aika pienestä jätskistä on paljon, kun samalla hintaa saa monessa paikkaa kokonaisen annoksen. Hintaan ei sisältynyt istumapaikka.

- Ruokapuoli oli vähän kakspiippuinen juttu. Toisaalta oli kiva, että grillistä sai mm. kanavartaita ja siipiä, eikä jonotuskaan ollut mahdoton, mutta tapahtuma vähän kaipaisi festarityyppistä ruokatarjontaakin. Toki sitten ne kahden euron makkarat vois jäädä myymättä, mutta eiköhän tähänkin joku ratkaisu ois löydettävissä. Ja tällä nykyisellä systeemillä tuo varmasti kivasti kuhinaa lähialueen ruokapaikkoihin, joten eiköhän tämmöinen väkimäärä mahat kurnien ole joka tapauksessa jonkun hyväksi.

Mikä fiilis muille jäi? 2018 uudelleen? 


Kuvaraportti tulossa myös pian!

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Voiko blogin hylätä?

Talon voi hylätä. Suomi on täynnä autiotaloja, pusikoituneita pihapiirejä ja romahtaneita navetoita. Näiden talojen aiemmat sukupolvet tuskin ovat osanneet kuvitella, että juuri heidän talonsa tulee hylätyksi. Kuvitteleppa, että oma talosi on joskus pajuttuneessa pöheikössä romahtamispisteessä. Harva bloggaajakaan voi alkuinnostusta uhkuessaan arvata, että jossain vaiheessa glamour on haihtunut ja blogi kasvaa juolavehnää. 

Olen tässä pohdiskellut, että mitä tehdään tälläisille hylätyille blogeille. En vaan yksinkertaisesti ole ehtinyt huolehtia tästä, kun olen huolehtinut jälkikasvusta. Ja onhan noita jotain peltohommiakin ollut mm. yksi pikku kunnostusprojekti, johon lähdin asenteella, että "kaivellaan vähän rajaojaa", mutta hommaan hurahti aika paljon enemmän aikaa ja seteliä. No, parempi tehdä kunnolla, jos ylipäätään pitää aloittaa.Samaa mietin blogin kohdalla; kannattaako pitää ollenkaan, jos ei voi pitää kunnolla.

Välillä joku on kysynyt, että enkö ole edes leiponut mitään, kun blogiin ei ole tullut uutta materiaalia. No ei, en ole ehtinyt leipoakaan, paitsi yhden kuivakakun, josta ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa tai kahvivieraille tarjottavaa, koska se katosi uunissa. Lisäksi olen keittänyt tyhjää kattilaa hella kutosella, niin että pinnoitteet paukkuu, mutta sitähän sattuu kaikille. Britakakku onnistui niin hyvin, että se pääsee varmasti esille blogiinkin, kunhan uusi leivontaosio on kasassa.

Ahkerin apulainen, Simba alias Simpsoni


Kevättyöt saatiin kunnialla päätökseen ja aika rytmikkäästi, vaikka miehityksen määrä oli vaihteleva, laatu oli koko ajan tietenkin priimaa. Koneet saavat myös kymmenen pistettä ja papukaijamerkit, vaikkakin traktorin puhallin sippasi hellepäivänä juuri mun ajovuorolla. Stressasin tänä vuonna myös ehkä puolet vähemmän (paljosta puolet), kuin aiempina vuosina, mikä yllätti jopa itsenikin. Tosin saatan olla tällä tontilla ainut, jolla on ko. mielipide.
Terveisiä maisemakonttorista

Vaan ei tässä auta paukutella henkseleitä vieläkään, koska ihan joka paikassa huutaa tekemätön homma vailla tekijää tai kiireellisempi kalustohankinta vailla joutilasta euroa. Se on ihan järkyttävää miten paljon voi olla tekemättömiä hommia ja epäkohtia, joita on vaan pakko katsoa läpi sormien. Onneksi tiedän, ettei olla aivan ainut semmoinen huusholli, koska moni muukin on sanonut samaa. 

Mutta jotain jos täytyy luvata, niin ainakin umpirehellinen Okra-raportti voisi olla tiedossa.

Ps. Tänään alkoi heinäkuu, HEINÄKUU! Vastahan tämä kesä alkoi, mutta johonkin se on hujahtanut.