Joulusiivouksen välttely

Joulusiivous on mahdollista välttää kokonaan keksimällä riittävä määrä sijaistoimintoja. Tässä muutamia vaihtoehtoja: (ehei, ei nämä ole oikeasta elämästä. Muuten vaan keksin.)

Lättyjä, nam lättyjä. Pakko paistaa!

- Paista lättyjä. Kaikki hyvät äidit ja isät ja kansalaiset paistavat säännöllisesti lättyjä. Sitä paitsi se on helppoa ravintoa, johon löytyy yleensä ainekset ja paistamisessa menee sen verran aikaa, että siivous lykkääntyy riittävästi.

- Vuorovaikutus lapsen kanssa. Hei, se on tärkeää kaikessa iässä. Jos ei ole omia lapsia, niin on tärkeää olla jollekin lapselle aikuisena. Keskity siis juttelemaan ja leikkimään ipanoiden kanssa, niin siinä samalla ei voi siivota. Se on kaikki pois lapsen hyvinvoinnista. Ainut hankaluus tulee siinä vaiheessa, jos se lapsi alkaa nukkua..

- Paketoi lahjoja. Paketoi myös se isännälle ostettu shetlanninponin kokoinen kompressori. Tee yksilöidyt koristeet joka pakettiin, äläkä säästele lahjanauhoissa. Etsi jokaisesta lahjan saajasta valokuva, käsittele ja printtaa se sen sijaan, että kirjoittaisit pelkän nimen pakettiin. 

No, jos oot oikeasti epätoivoinen, niin tee sitte tämä möhkäle!

- Askartele. Hyviä ideoita Himmeli, käpykuusi (no ei, tätä en voi oikeasti suositella. Jumalaton homma ja lopputuloksena käpyjä variseva möhkäle), tonttuasetelma luonnonmateriaaleista (tämä vois olla hyvä, kun menee aikaa kaivaa ne materiaalit tuolta hangesta).


- Auraus, lunta vihdoinkin! Auraa, kolaa, lapioi. Suosittelen käsipeliä mahdollisimman monessa kohteessa, jos kunto kestää. Lunta voi myös siirtää paikasta a paikkaan b. Sitte kun oot aurannu tarpeeksi, ota valokuvia. "Ihania lumisia oksia, pakko kuvata!". 

- Kirjoita blogia.

Mikäli sulla on joku tentti tai palautettava työtehtävä vielä ens viikolla, niin näistä mikään ei toimi. Silloin se joulusiivous on ehdottomati tehtävä just nyt.

No tätäkään en suosittele. Konvehteja variseva styroksikranssi...Kaikkea sitä ihminen kokeileekin.

Miesten yleinen hätätila 22.-24.12.2014

Tämä on totuus (kuva mtv.fi)

Hyvät miehet, on syytä julistaa yleinen miesten jouluhätätila alkaen maanantaina 22.joulukuuta viimeistään klo 7.30. Siihen mennessä hameväki on seonnut joulujärjestelyissä: Siivoavat kuin hullut, säntäävät kauppaan jopa useita kertoja päivässä, kokkaavat ja leipovat kuin suurtalouskeittiössä, tuomitsevat kaikki ostamansa joululahjat aivan paskoiksi ("Ei tämmösiä voi kellekään antaa!!!") ja  kärsivät niin suuresta joulustressistä, että käyttäytyvät syyntakeettomasti. Teidän on syytä paeta pikaisesti autotalleihin, konehalleihin tai muihin turvalliseksi kokemiinne paikkoihin. Voi olla suositeltavaa käydä hiekoittamassa sama piha kolmatta kertaa samalle vuorokaudelle tai neuvotella apulantakaupoista juuri näinä päivinä. Varatkaa suojatiloihinne juomaa ja ruokaa. Päivisin töissä olevilla naisilla oireet ilmenevät erityisen voimakkaina iltaisin. Oireet ovat pahimmillaan ko.aikana, mutta alkaneet jo aiemmin viikonloppuna.

Hätätila päättyy 24.12. Klo 12, jolloin kaikki on täydellistä. 

Tämä on täyttä kusetusta (kuva kodinkuvalehti.fi)

Joulukorttien kauneuskilpailut

Ruokatunnilla hihkuin, että toivottavasti tänään tulee joulukortteja ja kyllähän niitä saapui, kun vanha isäntä kurvasi skootterilla postilaatikolle. Pojat naureskelivat mun joulukorttinauhoille, että "paljonpas meinaat saada kortteja, kun oikein kaksi nauhaa" :D  

Joulukortti nauhat ripustettuna

Meidän perheen yksi hupaisimmista jouluperinteistä on ehdottomasti  Joulukorttien kauneuskilpailut. Tässä vakavahenkisessä kilpailussa siis kaikki saamamme joulukortit kilpailevat kauneudesta, itsetehdyt kortit omassa sarjassaan ja kaupan kortit omassaan.Valokuvakortit on kuitenkin diskattu, koska siellä saattaisi syntyä epäreilua ylilyöntiasemaa. Jokaisella äänioikeutetulla on oikeus valita 3 kauneinta korttia. Jokaisesta 1.sijasta saa 3 Pistettä, 2.sijasta 2 pistettä ja 3.sijasta 1 pisteen. Lopussa se voittaa, kuka saa eniten pisteitä. 

Muutamia menestyjiä tässä. Tulevina vuosina aion valokuvata kärkikolmikon, jotta arkistointi on aukoton

Vuosien saatossa on muodostunut tiettyjä olettamia kuten "hileillä pärjää aina!" Ja toisinaan kortin saapuessa saatetaan jo postilaatikolla analysoida "Selvää kauneuskuningatarainesta". 

Jotta riemua jatkuisi pidempään, järjestämme oman osakilpailun myös äidin luona, mumman luona ja siskon korteille. Kilpailun aikana korttien lähettäjien katsominen on kielletty, mutta lopputuloksen ratkettua sitten luetaan kortteja vielä moneen kertaan. "Ai tämä kortti on Kaitsulta!" ,"Mistä Liisi aina löytääkin näin päheitä kortteja!" ja "Kerttu joudutaan ehdottomasti diskaamaan!" :D  Niinpä jokainen on ikimuistoinen osa meidän joulua. 
 

Äidin luona kilpailu on tunnetusti ollut tiukka runsaasta osanottajamäärästä johtuen

 

Maalla asumisen ominaisuuksia

Nyt on monessa paikassa julkaistu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen tuloksia, että maalla asuvat onnelliset, mutta työkykynsä heikentyneeksi tuntevat ihmiset. Kalevassa asia oli tiivistetty niin, että "muuta maalle, jos haluat välttää kasviksia ja kulttuuripalveluja sekä elää ylipainoisena ja onnellisena".

 Tässä allekirjoittaneen muutamia huomioita maalla asumisesta

1. Internet-yhteydet

3G toimii toisessa päässä taloa, sohvalla yhteys jämähtää GPRS:ään. Älä siis tule meille aikomuksenasi ladata netistä joku suuri ohjelma tai katsoa netistä elokuvaa. Myyntimiehillekin on tullut usein probleema siinä vaiheessa, kun tarjous pitäisi laskea nettipohjaisella ohjelmalla. Tähän tottuu, asiat hoidetaan silloin kun "Haltija Internet on suosiollisella tuulella". Sama koskee televisiota. Hengityksen pidättäminen voi parantaa näkyvyyttä.

2. Yhteisöllisyys

Kummastun suuresti aina, kun joku kaupungissa asuva kertoo, ettei avaa ovea, jos joku soittaa ovikelloa, eikä kenenkään kanssa ole vierailusta sovittu. Siis täh?! Meillä ainakin aikalailla joka päivä ovesta pölähtää joku yllättäen, saati sitten, että meillä olis edes koko ovikelloa. Vierailuaikoja harvoin sovitaan kauheasti etukäteen. Naapuriin voi lompsia sen kummempia suunnittelematta. Jos joku ajaa ojaan, niin saa olla aika iso oja, ettei sitä sieltä yhteisvoimin ylös saada. Ja joka palveluksesta ei tarvi ensimmäisenä olla raottamassa lompakkoa. Se voit seuraavalla kerralla olla sinä siellä ojassa.

3. Naapurit

Siitä päästiinkin naapureihin. Niitä ei yleensä ole näköetäisyydellä. Jokainen on omissa nurkissaan herra, eikä jokainen rasahdus kuulu naapurille. Toki pidetään silmällä, että kaikki on kunnossa, eikä ole ylimääräisiä liikkujia. Kenenkään roskanpoltto tai moottorisahan pärinä ei siis paljon persettä kutita.

4. Katuvalot

Kylällä asuva äitini ihmetteli, kun olin menossa hänen luonaan pimeällä hakemaan postia ja etsin vimmatusti taskulamppua. "Mitä helv***** nää sillä teet, siellä on KATUVALOT!". Aijaa, aika kätevää. Melko sairastaki. Halvemmaksi tulis, ku joka jätkällä ois otsalamppu.

5. Postinjakelu

Joskus naurattaa, kun kirkolla asuva rupeaa puolenpäivän aikaan puhumaan jostakin päivän sanomalehdessä olleesta asiasta ja oot pihalla, kuin lumiukko. "Se oli tämän päivän Kalevassa!". Aa, se selittää asian. Kysy uudelleen iltapäivällä, se Kaleva kun saapuu siinä iltapäiväkolmen hujakoilla. Silloin siitä lehdestä ei enää kannata lukea ainakaan päivän tarjouksia. Eli sinä aamuyöstä saakka Kalevaasi varttonut, joka soitat viimeistään aamuseitsemältä reklamaation toimitukseen, kyllä se päivä ihan oikeasti tulee ilman sitä Kalevaakin, trust me!

6. Koulukyydit

Kestää tunnin aamulla ja tunnin illalla. On se silti parempi ku sukset tai apostolin kyyti.

7. Välimatkat

Jos isojen summien kanssa tekemisissä oleminen vääristää rahantajua, niin maalla asuminen vääristää tajua välimatkoista. Sadan kilometrin lenkki ei ole matka, eikä  mikään pistäytyä hampurilaisella ja naapuri voi olla hän, joka asuu 7 km päässä. 

Maijan katastrofileipomossa Juustopiparit

Mulla on sellainen salainen harrastus, että leivon Kinuskikissan kirjoista kaikkia suolaisia ja makeita herkkuja, sitten kirjaan omaan vihkoon ylös plussia ja miinuksia. Valikoin tuotoksistani kauneimmat yksilöt (tai näyttävimmin tuhoutuneet) ja otan vähän samaan tyyliin, kuin kirjassa kuvat niistä omista versioistani. Kuvista tosin tulee vähän kömpelömpiä, tuotokset eivät välttämättä muistuta alkuperäistä ja oon myös kuuluisa katastrofileipomuksistani, kuten räjähtäneistä täytekakuista, ontoksi muuttuneista kuivakakuista ja kiveksi muuttuneesta sulatetusta suklaasta.

Kirjojen kuvat kinuskikissa.fi

Nyt leivoin Kinuskikissan Helpot suosikit-kirjasta Juustopipareita. Tuossa kirjassa on muuten oikeasti tosi helppoja ja nopeita reseptejä, eikä leikisti helppoja, kuten useimmista leipomuksista virheellisesti väitetään. Mulle kun soveltuu parhaiten mitä yksinkertaisimmat ja nopeimmat ohjeet. Oikotie onneen kiitos. Jo pelkässä voin sulattamisessa on ainekset tuhoon.

Kinuskikissan versio

Maijan versio

Jos joku uskaltaa kokeilla, niin resepti oli seuraava (Sini Visa, Kinuskikissan helpot suosikit)
JUUSTOPIPARIT (40 kpl)
3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
125g juustoraastetta
100 g voita tai margariinia
Pinnalle unikon- tai kuminansiemeniä

Sekoita vehnäjauhot ja leivinjauhe kulhossa. Lisää juustoraaste ja voi ja nypi tasaiseksi. Kauli taikina jauhoja apuna käyttäen 0,5cm:n paksuiseksi levyksi. Ota muotilla kuvioita. Nosta pellille leivinpaperin päälle. Ripottele pinnalle siemeniä. Paista 200 asteessa noin 8 minuuttia. 



No, ihan hyviä niistä tuli. Ovat aika lahjakkaasti kadonneet tuosta purkistaan, joten saattaapa olla, että on leivottava näitä jo pian uudestaan. Vähän ois voinu jotain potkua olla maussa, kun käytin mozzarellaraastetta. Ehkä joku äkäisempi juusto ois toiminu paremmin. Aluksi ihmettelin sitä taikinan koostumusta, mutta kyllä siitä ihan pipareita sai, vaikkei kauhean tasaisia. Unikonsiemeniä mulla ei ollut (vanhan isännän vika. Ei vastannut puhelimeen, vaikka oli kaupassa!).

Joululla ei leikitä

Joulukalenteri hupenee sitä tahtia, että tässähän täytyy puhdasverisen jouluihmisen ruveta nostamaan kierroksia. Ulkona sataa vettä, mutta me täällä pikkuneidin kanssa päätettiin pienhiukkasista piittaamatta polttaa vähän kynttilöitä. Taitaa olla meidän isän lapsuudesta periytynyt meille tämä tapa polttaa adventtikynttilöitä. Ollaan kaikki lapset saatu 4 kpl noita samanlaisia kynttilänjalkoja ja siskoni kanssa ainakin hyvin täsmällisesti kaivamme ne esille ennen ensimmäistä adventtia.

Tälläinen rennon kalsarijoulun kannattaja oli tukehtua Julia-konvehtiinsa luettuaan MeNaisten uusimmasta numerosta (tai saattoi se olla vanhakin) kuinka jouluaaton ruokailuun tulisi valmistautua. Kolme päivää etukäteen tulisi hahmotella aattoateriaa edeltävän vuorokauden aikataulu paperille, miettiä tarjottavien työvaiheet ja listata missä vaiheessa mitäkin kannattaa tehdä. Siis WHOOT? Aikatauluttaa joulu? Raataa persuus hiessä kelloa vastaan? Aikataulu tuskin antaa myöten hissutella pitkissä kalsareissa koko päivää, syödä konvehteja salaa alemmasta kerroksesta ja tanssia villisti J.Karjalaisen Joulupukin töissä-biisin tahtiin.

 

 

"Viime hetkeen saakka, 

on kaikki hajallaan, 

mutta lahja jokainen

valmistuu ajallaan. 

Me ollaan

JOULUPUKIN TÖISSÄ... "

 

 

 Että muistakaa nyt tämä! Joulu on VAKAVA ASIA!

Ammattipätevyys, kiss my ass.

Päätin, etten koskaan kirjoita tänne ärsyyntyneenä, vaan odotan seuraavaan päivään, jolloin asiaan suhtautuminen on voinut pehmentyä. Joo joo, niin varmaan, tässä ei nyt jouda odottelemaan, kun raivo on ylimmillään! Ottaa niin tautisesti päähän tämä "kuljettajan ammattipätevyys" ja Trafi (on jo sanana niin vi***mainen, ettei viitsis edes kirjoittaa). Luin Maaseudun Tulevaisuudesta, että EU-direktiivin intohimoisen tiukka tulkinta on johtanut siihenkin, ettei esim. vaapapalokunnat saa enää jäädyttää luistelukenttiä tai täyttää maatilojen kaivoja, kun kuljettajalla ei ole pätevyyttä. Sitten vielä Trafin "johtava asiantuntija" Ari Herrala viisastelee, että "Koko kuljetusalan kannalta on merkittävää, että alalla toimivat ovat liikenteen vahvoja ammattilaisia, jotka pitävät ammattipätevyyttään yllä kouluttautumalla säännöllisesti".

Eli toisinsanoen vuosikymmenet työkseen alalla toimineet ukot istuu muutaman päivän kursseilla leikkimässä ja maksavat näistä leikkituokioista satasia ja sitten he ovat *simsalabim* saavuttaneet oikeen maksimaalisen ammattipätevyyden (joka haihtuu kuin tuhka tuuleen muutamassa vuodessa ja on aika istua koulunpenkkiin uudelleen).  Eli tässä tiukan tulkinnan maassa ei uskalla kohta kottikärryjäkään työntää ilman AMMATTIPÄTEVYYTTÄ, jonka saa vain näiltä tyhjänpäiväisiltä kursseilta seteleitä vastaan. Suomella ei ihan oikeesti oo varaa tämmöiseen paskaan! Vai mitä mieltä ootte? Jos joku muukin alkaa olla nitron tarpeessa, niin huutaa hep.

Uskaltaakohan tarttua aisoihin ilman ammattipätevyyttä??

 Kuva agrimarket.fi

Kissa tuli taloon

Simba selventämässä uutta marssijärjestystä 

Viime vuonna marraskuun alussa meidän pikkukoirien elämää koeteltiin toden teolla: Taloomme muutti kissa. Ja jotta järkytys olisi maksimaalinen, ei mikä tahansa pikkukissa, vaan keskiverron kehonrakentajan kokoinen kissa, jonka itseluottamus on tiikerin kokoluokkaa. Sitä ennen olimme saaneet taas vaihteeksi hiirihavaintoja, mikä on ihan oikeasti todella iljettävää. En usko, että kukaan (paitsi ehkä intohimoinen jyrsijäharrastaja) nauttii keittiönhanasta vettä juodessaan, että hiiri hyppää kaapista pään yli tiskipöydälle. HYI SAASTA!!!! Aloitin kilpavarustelun hommaamalla kaikki maailman liskut ja karkoittimet, mutta jäin siitä huolimatta auttamattomasti alakynteen. Viimeinen oljenkorteni oli palkata kissa. Simba, alias Simo, ryhtyi siis heti toimiin. Kovin näyttäviä kamppailuita ei tarvittu, koska hiirille meni uusi marssijärjestys jakeluun ensitilassa ja he päättivät, etteivät haluakaan asua meillä, koska ”ilmapiiri oli äkillisesti muuttunut henkisesti kuormittavaksi.”

Pikkukoiratkin unohtivat kissavihansa varsin äkkiä. Simo istui penkillä hetken, huitaisi pari kertaa leikillisesti tassulla kohti ja pikkukoirat tulivat siihen tulokseen, että pohjimmiltaan he taitavatkin olla kissaystävällisiä. Nyt kolmikko on hyvää pataa. Kolmestaan juostaan ulkona ja sisällä mahdutaan samalle sohvalle vieriviereen.

Välillä pikkukissan täytyy levähtää

Ja nyt kun reilu vuosi on takana tätä yhteiseloa, en voi käsittää miten tässä talossa on tultu toimeen ilman kissaa. Olin pitkään sitä mieltä, etten ole kissaihminen. Pelkäsinkin vähän vieraita kissoja, jotka kynsivät, ja kissoja, jotka pissivät joka paikkaan. Vaan Simoa ei paljo kiinnosta, että ootko kissaihminen vai et. Se tunkee viereen, ja asettuu taloksi niin kuin ei olisi muualla koskaan ollutkaan. Samalla hoitaa hommansa. Joskus on arveltu Simon päätyvän burn outiin tämän työmäärän äärellä, mutta toistaiseksi hänelle on homma erittäin hyvin hallussa. (Täytyy olla siis varmaan yrittäjähenkinen kissa?)

"Seuratkaa mua, nyt tarvitaan isompi kone siirtämään saalis"

Kyllä maatalossa kissa on näemmä aivan ehdoton perheenjäsen ja työntekijä. Sitä ei taajama-asutuksessa voi edes tajuta mikä ongelma hiirien kanssa voi olla. Siellä ne ongelmat onkin kissojen kanssa. Toivon, että Evira nyt oikeasti jättäisi ne navettakissat rauhaan, vaikka on myönnettävä, että meidänkin Simballa taitaa olla EA1-kurssi vanhentunut, laiminlyöntejä pyydystyskirjanpidossa ja satolomakkeessa on virheellisesti käytetty grammojen sijaan vainajien lukumääriä. Ja vakavasti puhuen, toivon myös, että farmarit oikeasti leikkaavat ne kissansa (!!!) ja hoitavat ne sillä tarkkuudella, millä talon tehokkainta työntekijää kuuluu hoitaakin. Jos kaikki on kunnossa, niin Evirakin saattais keksiä jotain tärkeämpää tekemistä, kuin kissojen laskemisen. Tai sitten ei, eiköhän siellä jo joku kissavalvonnan yliesimies ja tarkastuksien tarkastaja ole valittuna ;) 

Pikkukoirat ovat nykyään suvaitsevaisia. Simon kollegoita valvovia viranomaisia he eivät suvaitse.

Muutkin kuin äiti

Voi herrajestas! Täällä blogissa on ollut jo yli  27 900 lukijaa! Sehän on ehkä about puolet Suomen väkiluvusta. Joku muukin siis lukee tätä kuin meidän äiti? Kiitos kaikille virailijoille ja erityisesti mahtavia kommentteja jättäneille. Oon nauranut niille virtsaputki pinkeänä :D

Thänks ö lot! Tässä yhtä juhlavissa tunnelmissa oisko vuonna 2012, ku saatiin kylvöt finaaliin